Siinäpä se on porkkanasato korjattuna. Jos joku yhä väittää, että luomut on jotain pieniä näivetyisiä, ni kahtokoon näitä. Meleko muhkeita juureksia.
Ja hyvän makusia...
Ja tietennii sienessäkkii piti käyvä. Ei tuas meinannu pois malttoo lähtee, kun niitä vaan näky lissää ja lissää... Vielä tuohon joku soppii korin piälle...
Piti killauttoo kaverille että hakkoo vähemmäks, ni ei oo niin kova homma niitä siivotessa.
Siellä seassa oli kaks pikkusta kantarellia, ei tok hukkaan niitäkään...
Vaan tämä jouti jo hävitykseen... Roikkunu laipiossa pölyä kerreemässä...
Kun ei aina kehtoo neulookkaan...
Ei myö ihan kahesa oo möllötetty, on meillä ollu mukavata seurookii. Viime viikonloppuna oli tyttö käymässä ja sitte suatiin tuommonen karvalapsukainen vähäks aikoo...
Ja on myö käyty itekkii kylläilemässä ja vähä ihmisten ilimoilla, ei aina metässä...
Kulttuurikahvilla, kirja ihan hyvä, kahvista en niin tiijä, ei tuota suattanu juuva...
Niin nättiä... aurinkoisena päivänä. Nyt näyttää kovin harmajalta tämä aamu, kova kuura oli ja sakkee sumu... Ei näytä oikein valakiavan tämä sunnuntai... Seinänvarressa yks aste lämpimän puolella... Sehän pittää jo sonnustautua heijastinliiviin tielle lähtiissä...
Joo, eihän sitä ihminen kovin paljo tarvihe.
😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti