Juhannus - siinähän se meni, ihan kahdestaan kotosalla. Lettuja paistelin...muutenkin ihan "ulkoruokinnassa" oltiin. Maukasta muurikalla...
    Lämmintä tänä jussina, ei tarvittu toppatakkeja eikä kynsikkäitä. Kumma ettei itikoita vaivaksi asti.
    Saunottiin, oikein vastan kanssa, pitkästä aikaa. Raikas koivun tuoksu...

     Sunnuntaina piti jo päästä "Helmiä" ulkoiluttamaan. Hiljaista oli kylillä. Muutama auto kulki, jalkamiehiä tai muita pyöräilijöitä ei näkynyt. Ketään edes pihoillaan käyskentelemässä...niinkuin olisi ulkonaliikkumiskielto julistettu.
    Mutta lehmiä, hevosia, lampaita, joutsenperhe..onhan täällä jotain elämää...

    Sitten olikin mukava istuskella pihapihlajan varjossa. Lueskelin loppuun Antti Heikkisen kirjan Juicen Risainen Elämä... sen kyytipojaksi oli otettava hieman valkkaria, ihan vaan Juicen muistolle...                   =D

      Mitä yhteistä mahtaa olla minulla ja meidän Presidentillä?

      Meillä on yhteinen harrastus! Saulikin kuulemma kuvaa kukkia...lie hällä hienompi kamera, vai ihan kännykälläkö kuvia napsinee...

     Pitäisikö Puoliso kannustaa runoja kirjoittelemaan... =D

   Entisiinkin valtionpäämiehiin -ja naiseen - on yhtäläisyyksiä. On niin etunimikaima kuin sukunimikaimakin sitä virkaa hoitanut.

     ....ja yhellä vanahalla restentillä lie lonkissa jottain vikkoo, vähä niinko miullakkii... =D

      Rakas Päiväkirja...ennen päivitettiin tärkeät jutut sillä tavalla. Kauniilla käsialalla kirjoiteltiin lukittuun kirjaan. Nyt samat asiat näpytellään kaikkien luettavaksi facebookiin, kaikenmaailman tinderiin ja twitteriin... tai blogiin.
     Kirjeet kirjoitettiin paperille, ja postiljooni kantoi ne ihan fyysisesti perille. Nyt ne joutaa leikkaamaan nurmikoita ja kuskaamaan mummoille ruokaa.
     Yläasteella miltei jokaisella oli kirjekaveri ulkomailta. Minullakin, Pariisista... Ja etsin hänet facebookista kolmenkymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen. Nyt laittelemme sähköposteja...
     Enää ei koululaisten edes tarvitse opetella kirjoittamaan. Kaunokirjoitus on poistettu opetussuunnitelmasta... ja siitähän ei mitään hyvää taas seuraa...

      Yhtä hassusti käy, jos kädentaito- ja taideaineiden opetusta karsitaan, kun kaikki hommat ei tulevaisuudessakaan hoidu pelkästään hiiren klikkauksella.
     Nämäkin sepustukset saavat alkunsa ihan ruutupaperin ääressä. Ennättää hieman "sensuroida" omaa ajatuksen juoksua... =D

      Kaikkee sitä sattuu, ku vanahaks ellää... jotensakkin noin kuului vanha sananlasku...
Aamulla heräsin semmoiseen painajaiseen, ettei tohtinut enää painaa silmiä kiinni.  Puhelimesta vilkaisin kelloa, silmät rähmässä ja ilman laseja... joo, kohta kahdeksan...
     Kömmin jalkeille ja normirutiinit vessaosastolla..hipsin keittiöön ja vilkaisin taas kelloa ohimennen, katsoin uudestaan... eihän se vielä puolikuuttakaan.... No ennättääpä puuhastella kun on ajoissa hereillä. Ja eikun kahvinkeittoon, siis kapseli koneeseen ja hetken korinan jälkeen on höyryävä "soroppi" valmista.

     ...ja miks hitossa kaikki mualiman itikat änkäyty minun satteenvarjon alle lehenhakureissulla... =D

      Kevyttä kesäpuuhastelua... Jokakesäinen halkosouvi on taas vauhdissa. Pikkuhiljaa alkaa kellarin varasto täyttyä. En pijä mittään kiirettä, kyllä se siitä homma hoituu...
     Mukavaa olisi, jos voisi tehdä senkorkusia pinoja kun ylettää, nyt on ylitettävä itsensä, laipioon asti on pinot noustava. Toivottavasti tuon ikivanhan keittiöjakkaran hitsaukset kestää.
     Ja joka kuorman välissä on otettava pientä huikkaa, ettei kerkiä tulla jano, jaksaa paremmin. Ihan vettä vaan, ei niinkuin Laurelilla oli Emmerdalessa....
     Ihan vaan pari sisiliskoa ja yksi ampiaispesä tuli halkokasasta vastaan...

     Lapsityövoimaakin halkohommissa on joskus käytetty...pojat pitäneet oikein kirjanpitoa halkokuormista.
     Päivällä kun uurastaaa, voi iltasella ottaa hieman rennommin, niinkuin yläkuvasta näkkyy... =D

      Voihan kesä - mihin se hävisi? Joko se oli toukokuussa, nyt tätä syksyä jouluun? Eikä tarvinnut elokuulle asti räntäsajetta oottaa, sitä saatiin toissailtana... Juu,ei ole minua varten tämmöset kelit...

      Kaikenlaisia häppeninkejä olisi kesä täynnänsä, mutta kehtaako tuossa säässä paljon mihinkään vääntäytyä... Toppatakki alla ja sadetakki päällä... Parempi pirtin uunin kuppeella.

     Kyllä se kesä tulee takaisin, kun koittaa heinäkuu - ja Tuska, dai-dai-dai... että ilman pilkkihaalaria tarkenee - pilkkijakkara kyllä kuuluu festarivarustukseen... =D

      Aamulla, kauppareissulta palaillessa, sattui sorsaemo viemään poikuettaan tien yli...onneksi takana tuleva ei ihan puskurissa roikkunut.
     Näin jo mielessäni sorsanpoikasten sinkoilevan ympäriinsä ja liiskautuvan asfalttiin... ihan niinkuin Alfred J Kwak....nyyh...
     Eikä mennyt monta kilometriä, kun lentokyvyttömiä "räklän" poikasia (samannäköisiä kuin kuvassa, olettaisin lajinmääritykseni osuneen oikeaan) renttelehti ajoradalla. Loppumatkan ajelinkin kieli keskellä suuta ja tarkkailin pientareita, josko isompatakin villieläintä tielleni loikkaisi....
     Ja seurauksena topakasta jarrutuksestani, pitkin peräkonttia oli eväät levinnyt... =D

      Toukokuun viimeisenä päivänä kuvattua kukkaloistoa... ja puolukatkin kukkii jo, eteläsuomessa on jopa kantarelleja löytynyt...

      Liekkö tämä nyt sitä ilmastonmuutosta, vai ihan muuten vaan kesä on aikasessa... ei oo ihan "hyvän eellä" tämmönen...

     Jos tätä vauhtia männään, ni elokuulla suahaan räntäsatteita ruveta oottelemmaan...