Rakas Päiväkirja...ennen päivitettiin tärkeät jutut sillä tavalla. Kauniilla käsialalla kirjoiteltiin lukittuun kirjaan. Nyt samat asiat näpytellään kaikkien luettavaksi facebookiin, kaikenmaailman tinderiin ja twitteriin... tai blogiin.
     Kirjeet kirjoitettiin paperille, ja postiljooni kantoi ne ihan fyysisesti perille. Nyt ne joutaa leikkaamaan nurmikoita ja kuskaamaan mummoille ruokaa.
     Yläasteella miltei jokaisella oli kirjekaveri ulkomailta. Minullakin, Pariisista... Ja etsin hänet facebookista kolmenkymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen. Nyt laittelemme sähköposteja...
     Enää ei koululaisten edes tarvitse opetella kirjoittamaan. Kaunokirjoitus on poistettu opetussuunnitelmasta... ja siitähän ei mitään hyvää taas seuraa...

      Yhtä hassusti käy, jos kädentaito- ja taideaineiden opetusta karsitaan, kun kaikki hommat ei tulevaisuudessakaan hoidu pelkästään hiiren klikkauksella.
     Nämäkin sepustukset saavat alkunsa ihan ruutupaperin ääressä. Ennättää hieman "sensuroida" omaa ajatuksen juoksua... =D