Aamulla heräsin semmoiseen painajaiseen, ettei tohtinut enää painaa silmiä kiinni. Puhelimesta vilkaisin kelloa, silmät rähmässä ja ilman laseja... joo, kohta kahdeksan...
Kömmin jalkeille ja normirutiinit vessaosastolla..hipsin keittiöön ja vilkaisin taas kelloa ohimennen, katsoin uudestaan... eihän se vielä puolikuuttakaan.... No ennättääpä puuhastella kun on ajoissa hereillä. Ja eikun kahvinkeittoon, siis kapseli koneeseen ja hetken korinan jälkeen on höyryävä "soroppi" valmista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti