No nyt se onnistu, sieniretki... Eilen ei... Reippaasti lähdin pussi taskussa, että tarkistaisin sienimaitani, mutta... Naapurustossa oli poliisioperaatio... Mennessä kyselin , että voinko jatkaa matkaa vai pitääkö kääntyä takaisin kotiin, sain luvan kulkea ihan vapaasti. Muuta tietoa ei herunut. 
    No poikkesin sille tutulle metsätielle, komean, ison pöllön johdattelemana. Ihan oudosti liiteli vain vähän matkaa kerrallaan, sitä seurailin...

   Palattuani maantielle, ilmeisesti joku ohikulkija oli valtuutettu käskyttämään minua pysymään maantiellä! Siinä selvisi, että oli kadonneen etsintä käynnissä. Katsoin viisaimmaksi palailla kotiin...

   Siinä palatessa sitten eräs konstaapeli uteli olinko nähnyt henkilöä X. Ihan nimeltä hänet mainitsi... Tuumasin  hälle, että joku ukko käski pysymään maantiellä, muita en ole tavannut. Ja mainitsin hälle, että olisi voinut ohjeistaa jo menomatkalla, että missä sitä saa liikkua... 

   Olivat kuulemma olettanneet, että näin vanaha akka pysyttellee vain silleellä tiellä...

   Kyllä hyö löysivät etsimänsä, vaikkakin vähän toisesta suunnasta, missä minä liikuskelin...

                             Tänään sitten tarvoin ihan mielikseni pitkin maita ja mantuja... 

                                    Jännä, niinkuin jotain kirjoitusta, arabiaa tai sanskriittia...

                                  Varmaan se koivunkantosieni, kun koivun kannolla kasvaa...

                                                       Mesikan punaiset lehdet.

    Sadonkorjuuta. Kyssät nostin jo kaikki, porkkanoita, nuita hassuja pökäleitä, on vielä maassa vaikka millä mitalla. Ne kun ei ihan pikkupakkasista palellu...

                                                           Ai s*****a...    😁