Halloween... sillon liikkuu kaikenlaiset kummajaiset. 

    Meillä se oli perjantai-iltana jännä tappaus. Pihakamerassa näky pimmeen tultua ihmismäinen hahmo. Epätarkka, vähän sumea... (Henkiolennot taitaa olla semmosia)

    Sitten oli kamerassa joku sähköhäiriö, kuva kävi rakeisena...

   Siinä se seisoi, pihatien suulla, vähän liikahti, ei kävellyt. Sitten hävisi...

   Tulin siihen tulokseen, että meijän kotihenki lähti ulukoilemmaan. Kylillä pistäymään...

    Sisällähän se kuleksii ja puuhastellee usseinkii. Joskus kuuluu yskäisy, tai aivastus, huokailua... Askelia, lattian narahtelua, eteisen naulakossa takit kahisee itekseen. Kylmä henkäys käy, ja kerran ihan tuulenpuuska kammarin nurkasta. Niin kova, että painava päiväpeitto verhona heilahti...

   Ja hajuja, ohimenevä mädän löyhähdys, rikinkatkuinen... (Kirkonväkkee, sano mummuvainaa...)

    Kaikenlaista... Mutta hyvin me tullaan toimeen, ollaan jo totuttu toisiimma. 

   Ja joskus oon huomannu vieraassa paikassakkii, kun joku kävelee, askeleet kuuluu selvästi... Eikä siinä tietenkään näy ketään... Minä sitte aina tervehin kulukijaa...

   Katotaan nyt, mitä se tuumaa, kun teen asiasta näin julukista. Ottaako kohteliaisuutena vai ruppeeko häijyks. Kerron sitten...    👻😈