Ja taas kävin kampaamossa, eihän tuosta edelliskerrasta ole kun kolome vuotta. Irtos reilu puol metriä lettiä... 
 

                                     Tämmönen siitä tuli, on se vähän aikaa ainakii lyhempi...

                   Aamulla kun heräsin, oli suurinpiirtein tuommonen näky peilissä. (Sorry, Pelätin...)

                                                                            😁

                                          Halloween... sillon liikkuu kaikenlaiset kummajaiset. 

    Meillä se oli perjantai-iltana jännä tappaus. Pihakamerassa näky pimmeen tultua ihmismäinen hahmo. Epätarkka, vähän sumea... (Henkiolennot taitaa olla semmosia)

    Sitten oli kamerassa joku sähköhäiriö, kuva kävi rakeisena...

   Siinä se seisoi, pihatien suulla, vähän liikahti, ei kävellyt. Sitten hävisi...

   Tulin siihen tulokseen, että meijän kotihenki lähti ulukoilemmaan. Kylillä pistäymään...

    Sisällähän se kuleksii ja puuhastellee usseinkii. Joskus kuuluu yskäisy, tai aivastus, huokailua... Askelia, lattian narahtelua, eteisen naulakossa takit kahisee itekseen. Kylmä henkäys käy, ja kerran ihan tuulenpuuska kammarin nurkasta. Niin kova, että painava päiväpeitto verhona heilahti...

   Ja hajuja, ohimenevä mädän löyhähdys, rikinkatkuinen... (Kirkonväkkee, sano mummuvainaa...)

    Kaikenlaista... Mutta hyvin me tullaan toimeen, ollaan jo totuttu toisiimma. 

   Ja joskus oon huomannu vieraassa paikassakkii, kun joku kävelee, askeleet kuuluu selvästi... Eikä siinä tietenkään näy ketään... Minä sitte aina tervehin kulukijaa...

   Katotaan nyt, mitä se tuumaa, kun teen asiasta näin julukista. Ottaako kohteliaisuutena vai ruppeeko häijyks. Kerron sitten...    👻😈

      Sitä on taas tuunailtu. Halpishanskat sai uuven ilimeen. Varsi näissä on ollut aina hirmu tiukka ja lyhyt, nyt ratkoin käänteen auki. Eipä se sauma ennee kiristä rannetta. Mutta sehän ruoja alako purkautua... Piti keksiä jottain. Käänsin ne vielä nurinpäin, ihan uus pinta tuli ja sitte virkkasin kivan reunuksen. Kyllä tuas kelepoo...

                                     Joo, näinhän se suattaa olla, monessakkii tappauksessa...

       

                                                Minä sitä vain puarustan ihmettelemässä.

   Mitähän kummia ne nämäkii limaklöntit mahtaa olla? Muantiellaijalla.  Ei osannu googlelenssikään auttoo.

                       On meillä puhasta ilimoo hengitellä, niin naavasia kuusia on metät täynnä.

 

                                                                         Vaahtera.

 

                                                             Askartelin...

    Minä ku sain kesällä tuliaisina hienoo japanilaista paperia, oon sitä tuumaillu, mitä siitä raskis tehä. Välillä vain katellu niitä itekseni... Origamia en ruppee taittelemmaan... Nyt hokasin, että näin suan ne näkösälle, kun tien magneettia jiäkuapin ovveen...

                                                                        Joo...    😊

    Sitä kun on tämmönen tuulella käypä tai nätimmin sanottuna hengellä heiluva, ni tässä maalimassa riittää ihmettelemistä.

    Vaikkapa eri kieliä... Monesti suomenkieli on rikkaampi, mutta tämä on hauska: "He is pulling the wool over her eyes." Suomennettuna, että hän huijaa... 

   Entäs tämä naamakirjan päivitys: "Tympässee rasaa kutua, kun välillä pittää pärvöttää"... Siinä on savolaisella pikkusen miettimistä. No, kysehän on lapasen neulomisesta, ja välillä pitää purkaa, näin ainakin luulisin olevan...

   Mainosten kielikin ihan hassua: Perinteinen saunamökki on nykyisin kylpytupa. Ja putka onkin turvamoduuli....

  Kiva, ohut kesämekko on jollain murteella "lermukka"... Aina oppii uusia sanoja...

                                                     Mutta on se kyllä nättiä tämä syksy...

   Tämmösiä kirjoja oon lueskellu. Mullikassa oli juttua tuosta kirjailijasta, rovasti ja joku kirkon virkailija... en nyt muista mikä oli virkanimike, mutta hyvin hältä näkyy sujuvan murhamysteeritkin.

  Tapahtumat sijoittuu Kuopioon ja päähenkilöinä Annette ja Aatu, poliisikaksikko. Lepposata, vai ihan  lupsakkata, niinku savolaiseen mielenlaatuun passaakii. 

                                                                            Ja taas...

                                                     Välikevennykseksi... patukkaa...

    Prokastinaatio= asioiden lykkääminen ja tekemisen aloittamisen vaikeus. Ennen sitä sanottiin ihan vaan saamattomuudeksi. Mutta kai tuohonkin "vaivaan" saa diagnoosin ...

    "Pomodoro on mainio antiprokastinaatiokeino." 

   No johan on tekniikka. Mutta eikö aikuinen ihminen todellakaan pysty keskittymään töihinsä kauemmin, kuin parikymmentä minuuttia kerrallaan? Eihän siinä ennätä saada mitään aikaiseksi, näin  eppäilen. Kuhanpahan ihmettelen, iteksein...

   Oi sä toukka tollero, kaunis karvalallero... ei oo vielä löytäny hyvvää talavehtimiskolloo toukkaraukka... Tai se ei haluakkaan talavelle lähtee, ku tielle ryömi, autoin liiskattavaks...

                                                              Kävin metässä...

    ...että vieläkö ois noussu jokunen kantarelli. Ei ollu. Mutta mukava pikku puro oli... Eikä ollu liian levvee, ettei ois yli piässy hyppeemään...      😊
 

    Hih, kävin tässä syksyllä taidenäyttelyssä kulttuurikeskuksella. Siellä sattui olemaan taiteilija Alena paikalla, ja ikuisti minut... taiteiden ystävän...

   Ja Kantamuksen kassi kirjastokassina...

                                                                       Lokakuu...

                      On se niin nättiä... jonku mielestä varmaan rummaa, kuollutta heinikkoo...

                                                          Jos metsään haluat mennä nyt...

                                                 ...saattaapi löytyä yks kantarelli...

                                    ...jolle piti sitte katella kaveria... Hyvä munakas nuista tuli.

    Eilen saatiin myös valakosipulit tökittyä multaan, oli niin lepposa ilima. Saas nähä kuinka kasvaavat, niillä on sitä hevonkykkiä väkevänä kasvuvoimana...

   Kävi meillä likakaivon tyhjentäjäkkii, hyvin homma hoitui, mutta märällä nurmikolla ei sitten ison auton lähtö oikein luistanut... tai siis luisti hyvinnii... 😁

   Onneks on naapurilla riski traktori...

                                           Terveisin nimim. "Väärin parannettu"   😊

                                                                        Väriläiskä...

                                                                 Nuijakkaita.

    Sumuisen sunnuntain ratoksi, mehän sitten mentiin metsään. Oli niin leppoisa ja hämyinen ilma. Vähän kyllä taas alkuun näppejä palelsi, mutta pianhan se aina helpottaa...

   Oli siellä suppiksia, ihan siitä kohasta jatkettiin, mihin viime reissulla jäätiin.

                                                           Tämmönen siitä sitte tuli...

                                               Ei se taija ennee ens talaven lumia kestee...

    Joo, minä ainakii herkuttelen joka päivä. Kunnon ruualla. Ei se tie mieli mittään makkeita ja ei tarvihe välipaloja. Tuo Rouva Keton kirjoitus on ihan täyttä asiaa.

    Niinku se yks "ravintoasiantuntija" telekkarissa inisöö, että joka välliin pitäs syyvä suklaapatukkata tai elovenakeksiä. "Välipalahan voi olla ihan millainen vaan"....  Ja vähintään kuus kertoo päivässä syyvä ja sitte ne välipalat jottain imellusta.

   Ja eineksetkii on kuulemma jopa parempia kun itetehty ruoka... En kyllä kovin paljo perusta tuommosista "asiantuntijoista".

          Pihasienimöön nousee vielä kantarelleja, vaan ei taija ennää keliä riittää, että syötävänkokosiks ennättäsivät.
 

                                               Mietteitä maalta...     😊

    Siinäpä se on porkkanasato korjattuna. Jos joku yhä väittää, että luomut on jotain pieniä näivetyisiä, ni kahtokoon näitä. Meleko muhkeita juureksia. 

   Ja hyvän makusia...

   Ja tietennii sienessäkkii piti käyvä. Ei tuas meinannu pois malttoo lähtee, kun niitä vaan näky lissää ja lissää... Vielä tuohon joku soppii korin piälle...

         Piti killauttoo kaverille että hakkoo vähemmäks, ni ei oo niin kova homma niitä siivotessa.

                        Siellä seassa oli kaks pikkusta kantarellia, ei tok hukkaan niitäkään...

                    Vaan tämä jouti jo hävitykseen... Roikkunu laipiossa pölyä kerreemässä...

                                                       Kun ei aina kehtoo neulookkaan...

    Ei myö ihan kahesa oo möllötetty, on meillä ollu mukavata seurookii. Viime viikonloppuna oli tyttö käymässä ja sitte suatiin tuommonen karvalapsukainen vähäks aikoo...

    Ja on myö käyty itekkii kylläilemässä ja vähä ihmisten ilimoilla, ei aina metässä...

                   Kulttuurikahvilla, kirja ihan hyvä, kahvista en niin tiijä, ei tuota suattanu juuva...

            Niin nättiä... aurinkoisena päivänä. Nyt näyttää kovin harmajalta tämä aamu, kova kuura oli ja sakkee sumu... Ei näytä oikein valakiavan tämä sunnuntai... Seinänvarressa yks aste lämpimän puolella... Sehän pittää jo sonnustautua heijastinliiviin tielle lähtiissä... 

                                             Joo, eihän sitä ihminen kovin paljo tarvihe.

                                                                           😊