Olin henkisesti jo valamistautumassa kahlihtemmaan ihteni kaivinkonneeseen, niinku muutkii aktivistit tekköö.
No ei kait,... ihan siistiä jäläkee näkkyy tulevan, kuhan vauhtiin pääsee. Alakukankeutta tais vaan olla...
Loppuukohan tässä kesä kesken, jos ensin ojia kaivetaan viis viikkoo, sitten vois alakaa muut työt....
Joo, ja keksin uuven termin tälle minun pyörällä ajulle: ajelehtiminen... Kun ei ikinä tiijä mihinkä päin ja mille pikku polulle sitä ossautuu. Kovin kauas ei kuitenkaan kehtoo, ikävä on kävellä juntata Helemin kansa, jos ne ketjut sattuu tuas puttoomaan. Vähintään kerran kesässään se kävelyttää, ei tuota raskis ojjaankaa viskata, vakkaista pyöree... 😏
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti