Niin siinä nyt kävi. Minä en ole matkalla Tuskaan. Ei vaan kykene..... Torstaista maanantaihin, liian rankka reissu.... Kyllä minä jo kevättalvella aloin atvailla, ettei taida olla ihan minun juttu....

     Jumalaton väenpaljous, kymmeniätuhansia (enemmän tai vähemmän juopuneita) ihmisiä....Pölyävä hiekkakenttä. Ja vielä tämä helle.... Ja se retkijakkarakkii jäi viime reissulla jonnekkii Sörkan Ruusuun....

     Lipun sain kyllä myytyä, se ei männy hukkaan ollenkaan....

     Ruokapuolikin arvelutti, riisiä ja ranskanpottuja (juuei), Höystettynä jollain lisukkeella. Coleslawia salaattina, ja sehän ei raaka kaali sula...

     Liian työlästä arpoa joka annoksen kohdalla, onko tämä varmasti gluteeniton, vehnätön ja onko sitä kuuskaksykköstä. Ei ole hyvä yhtälö: ripulipaska ja bajamajajonotus.....

     Ja jos sen sopivan annoksen saisikin, siihen joutuu lokit osillensa ja vielä kiitokseksi paskoovat päällesi.

    Pari päivää oltiin ilman nettiä. Kyllä oli jupelo olo, mikään ei toimi... Eilen illalla kävi ritari valkoisella ratsulla (jonka kyljessä luki KaisaNet) ja pelasti neidon pulasta... 

     Oispahan ollut hiljaisuuden retriittiä koko viikonloppu... 

     Juu, mitäs minä sitten teen? Kuuntelen sitä hiljaisuutta, linnunlaulua ja musiikkia. Huomenna alkaa Tour de France. Herkkuja ostin kaupasta: parsaa, italiankinkkua, mansikoita ja vuohenjuustoa, ketojäätelöä, niitä mässytän...

     Ai niin, Joensuussa ois kyllä Herättäjäjuhlat..... 😏