Juhannusherkkuja
Siinäpä mäni koko armas aattopäivä, possun kypsymistä vahtiessa... Kuusijapuolituntia kamadossa, mureata tuli. Seuranaan kotimaista parsaa, voissa paistettuna ja vielä valkosipulivoita päälle...
Salaatissa yrttejä ikkunalaudalta, persiljaa, basilikaa ja thaibasilikaa. Kastikkeena jugurttimajoneesia. Ja se yksi pieni peruna.
Mutta olipa pieni peruna myös pieni pettymys. Kyl mie muistelin, että pottu oli paremman makuinen... eihän tuo maistunut yhtäään millekkään. Ehkä seuraavan kerran maistan, jahka omat joutuu...
Näistä ei vielä ole syötäväksi, mutta kohta ne kukat joutuu....
Aamupalasta. Sitä possua ketosämpylällä ja valkosipulivoita. Ja vuohenjuustoa. Basilika ei ole koristeena, pikkutomaatin kun kääräisee basilikanlehteen, niin nam....
Silläpä jaksoi pikku pyöräilylle. Ja oli hiljainen kylätie juhannusaamuna... Muutama auto vain kulki. Pikkuteiden risteyksessä neuvoin turisteja, että "kumpaanka suuntaan sitä kaupunkiin pääsee".... Meinasin pikkupiruuttani opastaa väärään suuntaan, vaan ei tuota ilenny...
Talvellinen hakkuuaukea oli ihan valkoisenaan tupasvillaa...
Sitten perustin päiväleirin pihlajien varjoon. Mukavasti tuuli, ei ollut edes itikoita. Lounastin ja loikoilin, virkata väkersin taas jotain joutavaa....
Nyt pitää tankata tätä valoa ja vehreyttä aivosolujen sopukoihin harmaan talven varalle.
Ollakko ketolla vai kedolla? Hmmm... molempi parempi.
Kahvi on ollut vahvinta... Tuli juuri kaksijapuolivuotta viimeisestä viinin lipittelystä. No oli mulla kyllä alkoholitonta, kivennäisvedellä lantrattuna.... 😏
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti