"Juoksen ympäri jonkinlaisessa ikuisen positiivisuuden tilassa ja ihastelen jokaista syreeniä ja valkovuokkoa, kuin en olisi ikinä kasvia nähnytkään, jutustelen rennosti tuntemattomien kanssa, päädyn spontaaneihin kohtaamisiin muiden keväthuumassa olevien kanssa."

    Oli mainio kirjoitus paikallislehdessä. Teksti on Anna Fältin, hän on laulaja, kansanmuusikko ja kulttuurityöntekijä.... Ja kotoisin ihan tuosta naapurikylältä...

                 Tässäpä tämä meidän häirikkö... Yllätettynä itse teosta, iltayön hämärissä... 

  Ei kovin kauas hyppelehtinyt nurkkapielestä, ja palasi aamuyöllä jatkamaan tihutöitänsä...

                              Kohta sillä on varmaan poikasia, näyttää niin pulskalta...

                       Oi, rentukatkii jo oli, ja saniaiset ... ja jänniä nuo viimekesäset saniaiset.

                        Ai juutas, kohta sitä on itikkata... Kauhee kuhina kävi vesputrakossa...

                                            Sarvikuonokas, jättikokoinen, hieman puiseva...

                                  Kyllä se surulliseks vettää, ku tuollai hautautuu ojan penkkaan...

   Rojekti, ihan muutaman bändipaidan pilkoin... Saattaahan niistä hienoista painatuksista vielä jotain kehkeytyäkin... 

    Joo, kellohan on jo yli puol yheksän, kipinkapin kammarin puolelle ja hetki rommaania ja jottain sanasokkelota ja unten maille... Sittenpä on virkeenä jo ennen kuutta kahtelemassa, mitä sitä tännään keksiskään.       😊