Sekalaista pohdintaa, taas kerran.

   Sitäkii ihmettelen, että mikä kiire se on luonnollakkii, kaikki kukassa jo  toukokuussa... Mitä meille jää loppukesäks? Räntäsajettako? 

   Hellettä ollu jo vähä liiankii kansa, satais välillä. Luonto alakas kaivata vettä. Ja viljelykset.

   Iltapäivällä näytti jo luppaavalta, pikkusen jyrähteli ukkonen jossain kauempana ja pilivee nosti. Vaan eipä siitä tullu sen valamiimpata. Tuuli tyynty ihan kokonaan, ni sitte hyökkäs ne miljoonat itikat...

   Mesikat, herkkumarjat... Mutta kukkii vaan tien laijalla sepelissä. Voiskohan näitä istuttaa johonnii ja kasvatella ite makoisat marjat?

   Tuunasin tennarit. Pikkusen lyhyt oli tuo nauha, vaan eipähän tarvihe aukoo, senku sujjauttaa  jalakaan... Vielä niissä pohjat ehkä yhen kesän kestää...

        Yhtenä päivänä tein munarullan, sissään pyöräytin kylymäsavulohihässäkkätä. Hyvvee oli.

    Huoh, minä en ennee ymmärrä tätä mullikan kieltä. Pitää olla rakastusta,... mitä juutasta se nuin hassusti piti kirjottoo... Ei tuota kohta kehtoo lukkee ollenkaan, pätö lehtee.

 

                              No entäs tämä! Ei sokeria, mutta isomalto-oligosakkaridia sen sijaan.

                                                       Onko se muka parempi aine? 

                         Ja tietenkii ne tavalliset rypsiöljyt ja maissitärkkelykset ja glyserolit...

    Nyt minä laittelin niitä kesäkukkia, kiireesti istuttelin... ja sitte piti ottaa sitä zyrtekkiä, nutturakkii oli täynnä itikkata, niitä sai listiä ihan urakalla.

   Raparperi, nätti kukka on silläkii. Ne syötävät varret delegoin etiäppäin, tehköön ystäväin niistä jottain, jos kehtoo... Ikinä oo hirveesti tykänny tuosta kasvista....     😊
 

 

    Joo, sehän on taas uusi kokonainen viikko, puuhastella jotain joutavuuksia... Pilkkoo vaikka vanhoja pikku vateja ja päällystää niillä toisia vateja...

   On sitä tehty oikeitakin hommia, istutettu ja kylyvetty. Kun tuo puolisokkii jo kottiutu kaveriks multasäkkiä kanniskelemmaan... Pittää sitä vielä jottain kukkia laitella nurkkapieliin.

    Ja sen kyllä tuntee poskionteloissa, että on multaa pölistelty... Siitepölyjäkkii leijuu ilimassa... Ja nekkii itikat joutu justiisa. Että ei auta muu, ku zyrtekkiä poskeen ja nenäkannulla huuheltava. Ja vielä on sitä hyvvää kreikkalaista voijetta, jos oikein pahaks äityy nuo paukamat... Jospa se siitä.

                                                                  Nättiä nuo esikot...

                                                                 Leskenlehen höytyviä...

                                                        Tämä onkii aho-orvokki,

                                  aina oon luullu sitä pelto-orvokiks. No nytpä selevis sekkii.

                                                                 Paatsamakkii kukkii...

    Siinä on pihlaja, vaahtera ja tuomi, takana pari haapaa ja keskellä kuusi. Syksyllä tämä sakki on kansa meleko kommee.

                                           Aika vanha on tuo tuomi, mutta kauniisti kukkii.

                                                           Ja tuoksuu, niin huumaavasti...

   Ei oo loppukevennystä tällä kertaa, vaan vakavaa asiaa. Jos eineessä on sitruunahappoa, sillä ei ole mitään tekemistä sitruunan kanssa. Jostain homesienestä sitä saostetaan ja suodatetaan ja liuotetaan ja käsitellään ja kiteytetään... ja sitten syötetään ihmisille...    😏

    Uutinen mullikassa. Mutta mitä tässä sanotaan? Mikä se tuo "vuodessauhka" on? Liittyykä se johonkin petipaikkaan... 

                           Voi, voi, siihen on jääny kutu kuivilleen. Ei tule näistä sammakoita...

                                                                Krokotiili....

                                             Yäk, tämmönen keikisteli miun pihahupparissa...

    Oon minä tavannu jo muutaman punkinnii, vaan ei nuo oo liian kiinteesti minnuun suhtautunu, pois oon karistellu... Ne on hyvin pikkusia, vaan sitkeehenkisiä...Yhen liiskasin veitellä tiskipöytään, ku ei se muuten totellu... Enkö ookkii kauheen juluma ihminen?

                           Heti uamustapäivin pittää syyvä, että jaksaa ihmetellä tätä mualimata...

                                                  Ai että ne on kommeita, koppiaisetkii...

         Carabus granulatus, en nyt millään muista mikä se on suomeks ja löysin vain latinalaisen nimen. Mutta hienommaltahan tuo kuullostaa....

                                             Pihametästä löyty uus essiintymä sujenmarjoja...

   Ja taas syyvään... Muurikalla paistelin roilerin rinnuksia, voissa tietennii. Ja sallaattia kylykeen, jugurttimajokastiketta ja munnaa. Ahneuksissani ennätin jo toisen munanpuolikkaan syyvä, ennenku muistin kuvata. No, ahneella on... ei ainakaan näläkä...     😊
 

      

   "Juoksen ympäri jonkinlaisessa ikuisen positiivisuuden tilassa ja ihastelen jokaista syreeniä ja valkovuokkoa, kuin en olisi ikinä kasvia nähnytkään, jutustelen rennosti tuntemattomien kanssa, päädyn spontaaneihin kohtaamisiin muiden keväthuumassa olevien kanssa."

    Oli mainio kirjoitus paikallislehdessä. Teksti on Anna Fältin, hän on laulaja, kansanmuusikko ja kulttuurityöntekijä.... Ja kotoisin ihan tuosta naapurikylältä...

                 Tässäpä tämä meidän häirikkö... Yllätettynä itse teosta, iltayön hämärissä... 

  Ei kovin kauas hyppelehtinyt nurkkapielestä, ja palasi aamuyöllä jatkamaan tihutöitänsä...

                              Kohta sillä on varmaan poikasia, näyttää niin pulskalta...

                       Oi, rentukatkii jo oli, ja saniaiset ... ja jänniä nuo viimekesäset saniaiset.

                        Ai juutas, kohta sitä on itikkata... Kauhee kuhina kävi vesputrakossa...

                                            Sarvikuonokas, jättikokoinen, hieman puiseva...

                                  Kyllä se surulliseks vettää, ku tuollai hautautuu ojan penkkaan...

   Rojekti, ihan muutaman bändipaidan pilkoin... Saattaahan niistä hienoista painatuksista vielä jotain kehkeytyäkin... 

    Joo, kellohan on jo yli puol yheksän, kipinkapin kammarin puolelle ja hetki rommaania ja jottain sanasokkelota ja unten maille... Sittenpä on virkeenä jo ennen kuutta kahtelemassa, mitä sitä tännään keksiskään.       😊

                                                     Kuukausi sitten näytti tältä...

                                    ja sama koivikko tällä viikolla. Äkkiähän se kesä tulikii...

 

                                                       Ketunleipäkii jo kukkii.

                                                     Ihan pikkuruisia uusia vuokkosia...

                                         Sinne se kauhee rytökasakii alakaa peittyä vehreyteen.

                                         Ihan silimiin koskoo, ku on kaik niin kauniin vihreetä...

                  Siinä se istu kylän ainuan bussipysäkin katolla. Kauan saapi kyytiä oottaa...

                                                   Jee, kohta on pikkusammakoita...

                                                                    Narcissus...

                                                  Paistoin jo lettusia, ketosia tietennii.

                          Ja niin oli hyvä uus muurikka, ettei tullu sitä "koiran lettua" alakuun.

    Nämä kuret oli ihan outoja... Nousivat lentoon tuosta lammen rannalta ja ihan minun piällä pyörivät. Aikani niitä tuijottelin, ja kun kävelin etiäppäin, ni nehän juuttaat seuras perässä. 

   Sitte ku hetkeks heitin silimistäni, ku varoin etten horjaha auton alle, ni ykskaks ne olikii hävinny ....

                                                 Kohta kukkii tuometkii...     😊

    Sitä sanotaan, että torstai on toivoo täynnä... Kissanviikset, saattaapi olla ihan vaikka huonompikkii päivä ku muut. Vaikkapa se, että auto ei lähe käyntiin, tai joku muu pikku probleema ihmispolosen kiusana. Ja perjantai sitte persiilleen... Katoppas, ku keksin hyvän sanonnan...

    Ennen sitä puhuttiin kesäleskistä, ku puoliso lähti koko kesäks jonnekkii lommailemmaan... En nyt sentään koko kessää, (tai mistäs tuon vielä tietää) kuhan nyt viikonkii...

    On muuten veikeen hajusta tuo tuore haapa. Ei se sitte haise, kuhan kuivuu.

              Alakuviikosta vein jo hautuumualle vähä kukkasia. Harvinaisen nättejä orvokkeja löysin.

                              Pihassa vuokkoset vielä kukoistaa... Niin nättinä koko mehtä...

                           Eilen oli jo (liiannii) kesäkeli. Ja heti hyökkäs pihlajaan melekoset lehet.

    Mukava on ollu pihalla puuhastella, kun viimennii tarkenoo... Rillikatostakkii jo siivoilin, huomenna vois vaikka paistella muurikalla jo jottain.

   Päivällä kyllä säikäytti, ku mäni lanssia ja paloautoo pillit piällä... Medihelikii (vai mikä tuo nykysin lie) siinä kävi... Oli sattunu kauhee onnettommuus, ihan tuossa likellä....

                                                    Vaan meillä sitä on vielä lunta...

 

    Ööööö, tuosta kuvasta vois päätellä, että heelmät ja vihannekset ja kananmunatkii ois syötävä kuorineen, ettei tule hävikkiä... Ja minkätakia ne on pitäny tuon poltettavan paperisilipun piälle nakata... Ihan typerä uutinen...               😐