Se on ollunna isänpäivä tännään. Ja meillä kihlajaispäivä, eihän tuota vielä oo ku neljäkymmentäneljä vuotta oltu yhtämatkoo. Ois kait se voinu elo huonomminnii männä...

  

   Meleko harmoota on kelit ollu, no, marraskuu... Paitsi eilen paisto pikkusen aikoo aurinko! Ja muutennii mualima kirkastu, hajin uuvet silimälasit. Piti pikkusen lisätä tehoja, että näkköö näpertöö ja taivastella tätä mualimata. 

                   Mukavasti nuo puut taipuu, ja joku näkkyy jo katketa nasahtanneenkii.

                                   Mutkasella tiellä on mukavampi tallustella, ku ihan suoralla...

                                                          Oi, pikku sorkkaelläin...

                                       ...pari kaurista oli pihametästä maantielle tarponu...

                                                      ...ei nuo nyt ihan rappusilla oo käyny.

             Netistä nappasin... mikähän lie tuonnii kuorman kohtalo ollu, ku nuin on jääny...

                                  Paljo sitä on ihmettelemistä, ku niille töin ruppee...

     Sitä minä en vaan herkiä ihmettelemästä, että mikä juuttaan himo se on nykyään kehuskella sairastamisillaan... Naamakirjassa päivittäin joku ilimottaa, että tuas oon koronassa ja laitetaan niitä testitikkuin kuvia. Kästyöporukoissakii on koronaneuleita ja koronavirkkuuksia. Mitä helevetin väliä sillä on missä räkätauvissa sitä itekukkii on... 

    Entäs nämä tappelut piikkijonoissa ja vittuilut niille hoitajille... Kyllä on hulluks männy...

                                              Joo, ei se aina satu....        😊