Leppoisaa lauantaita.

                                     Tai ei meijän huushollissa oo niin väliä, mikä päivä se on.

                                          Paljo on näitä katkenneita puita pitkin tienlaitoja.

                                                         Miten lie metissä...

             Tämä se on jännä, osmankäämi. Kerran yritin nuita pökäleitä pihhaan, metän laitaan kosteeseen kohtaan kylyvee, ei ne lähteny... 

                                                                 Kolmikaistainen...

                                                                        Naapurissa...

    Ihan pittää tännekkii purkoo pettymystäsä: Tämän piti olla uunijuusto! Eipä siitä tullu muuta ku ohut sitkee kuori ja litra lämmintä maitoo... Että kaikkee ne ilikee juustomaitona, siis virallisesti ternimaitona, kaupata. No nyt on myyjän kansa sovittu, että pallauttaa sen kympin takasi, minkä maitolitra makso. 

   Eikait se muuten niin kympin piälle ois, vaan periaatteesta. Huonoo ei sua myyvä priimana.

 
 

                                                         Joo, niin se aika kulluu...

                                             En kyllä nyt mäne muata, lähen pihalle... 

                                                                  😊