Männäviikolla kävin ihan "muina turreina" syntymäpitäjässä.

                                                     Raivaajapatsas. Kuokka ja kaskisavut...

                                                                      Kirkko...

                                                                     ...ja kirkkomaa.

                            Sankarihaudoilta löysin tuttuja nimiä, sukua isän ja äidin puolelta.

                                  Sankarihautausmaa on vanhan, palaneen, puisen ristikirkon paikalla.

                                                  Kiveykset muistona kirkon muodosta.

                                                           Mahtavia, ikivanhoja kuusia...

                                                        Erikoisia kiviä, kauniita nimiä...

                            Nykykivet tahtoo olla kaikki samanlaisia, yksinkertaisella fontilla...

                                                   Tällainenkin paasi löytyi, runonlaulaja...

                                                            Ruostuneet rautaristit.

     Siunauskappeli, ruumishuone... Nykyisin on käytössä steriili huoltorakennus vainajien säilyttämiseen. 

     On se terapeuttista käyskennellä kirkkomaalla, niin kaunista ja rauhallista. Ihmetellä elämää ja kuolemaa...

    Kyllähän tätä voi pitää omituisena, mutta tunnustettakoon nyt, että harrastan myös sanomalehdestä kuolinilmoitusten ja muistovärssyjen lukemista....  😇