Sienihulluus!

                                              Liekkö tarttuva tauti, no, ei ainakaan vaarallinen.

      Kantarellit kanan kanssa kermaisessa, kullankeltaisessa, kurkumalla kryyditetyssä kastikkeessa.

Kyljessään kauden kasviksia. Parhaat perunat puolisolle poimittiin pihalaatikosta. 

 

    Näin paljon tulee metänroskaa minun sienikoriin. Esileikki, eikun -siivous pihalla. Ei näitä metsässä tämän tarkempaan pysty siivoilemaan. Jos on hyvin sieniäkin, on siellä itikoitakin. Ja juuttaan äkäsiä...

                    Sitten vedessä huljauttelemalla lähtee viimeiset roskat helposti.

 Ei ehkä kauhean hyvä ohje: Pyörittele sienet VEHNÄJAUHOISSA....Apua,... Jos vaikka ravintolaan ostetaan vehnässä pyöriteltyjä kantarelleja, ja niistä tehtyä kastiketta myydään gluteenittomana... 

                                                Eipä niitä enää ihan viittä litraa ole...

           Etummaisessa kipossa ei ole broilerin lihaa, vaan pannulla kuivateltua punahaperoa. 

    Näin nättejä "huumekätköjä" pyörittelen pakkaseen. Sopivia kahden hengen kastikkeeseen tai pieneen piirakkaan. Jos on enemmän syöjiä, otetaan sitten useampi nyytti...

                                                                       😏

                      Pyhäaamun rauha, vähän liikennettä, työkoneet nököttää parkissa.

                                                Haa, lisää numeroituja kiviä. 

                                                Ei sovi nykyajan heinäpaalit latoon...

                                              Voi, nuo linnut näyttää niin kurjilta....

    Lehmien kohdalle ei ole viisasta pysähtyä. Ovat niin uteliaita, että pian könyäävät ylös makuulta, ja on koko lauma siinä tien laidalla. 

     Mutta tämä tilanne oli pakko ikuistaa, vasikan aamiainen. Taitaa olla hällä ihan kaksoset.

                                                Kun tien pinta on tämmöinen...

   ...on jalkauduttava. Kuullostella, tuleeko autoja, ennätänkö, vai jäänkö odottelemaan.... Kun ei nuo juuttaat edes hiljennä kaivantokohdilla. Samaa vauhtia porhalletaan, kivet vaan sinkoilee...

     Eivät näy säälivän edes peltilehmäänsä, saatika muita kulkijoita.

       Sittenpä väänsin lounaakseni pitsaa. Hyvin toimii Snellmanin salsiccia myös tällä tavalla. 

   Tämän aamun Mullikassa oli iso juttu kahvin vaarallisuudesta. Eiköhän joku muu juoma ja "nautintoaine" aiheuttane enemmän haittoja. Niin juojalle itselleen, kuin kanssaeläjilleenkin.    

       Harvemmin on kuultu liikaa kahvia nauttineen ryhtyneen sen voimin tappeluun ja surmatöihin tahi yleiseen häiriköintiin.

      Nytkö ei muuta pelottelemisen aihetta löytynyt...   Ei, kun onhan meillä nyt se apinarokko.... 

                                                     🙈🙉🙊😈😏

                                                         Viherikkuna, humala-akkuna. 

                     Yllätyyyys.... lähettiin vaan kahtomaan, joko sinne ois jottain noussu...

                      Valkosipulien "lastentarha". Kukahan tarvihteis virkeitä koivuntaimia?

     Juustoinen kantarellikasvispiirakka kesän ensimmäisistä. Ja juuri oikean sävyisiä horsmankukkia.

     Kesäruoka, mitä se on? Minä kait syön samaa ruokaa kesät ja talvet.... Mitäpä tuota hyvää vaihtamaan.... Jo joutui armas aika, ja omat valkosipulit maisteltavaksi.

                                                 Siamilainen mansikka.

   Tämä murikka nousi juuri meidän pihatien kohdalta. Onkohan tuo järjestysnumero vai paino? 

                                               Taas ajelehdin sinne sienimaalle.

                                                      Valkosipulin ensimmäinen sato. 

                                           Kaunein kukkapenkki on perunapenkki.        😏
 

   Alkuviikosta ajelehdin sienimaalle, oli siihen rytökasan kupeeseen ja polulle muutama kantarelli noussut. Kypärässä kannoin pyöräkoriin... Kyllä niistä pienen kastikkeen sai.

   Sitten yritin avojaloin postilaatikolle... eihän siitä mitään tullut, nämä pikkupikkusammakot oli juuri joutuneet jalkeille. Niitä hyppeli sinnesuntänne, hirvitti... Pakko palata takaisin ja saappaat jalassa uusi yritys....

                                              Mansikan makuunkin jo päästy... 

     Tour de France, tämmöistä serpentiinitietä polkevat ylös kolmenkymmenen asteen helteessä... Meinaa mennä maitohapoille jo kotikatsomossakin...

    Västäräkin poikanen tuli tervehtimään. Emo on sirkuttanut pihakoivussa koko kesän ja kantanut evästä pesään, jonnekin kattopellin alle. Ja on ne kovia sontimaan, rappuset, tuolit, pöydät, kaikki jatkuvasti paskan vallassa.... Jospa ne nyt muuttaa vähän kauemmas....

                  Jos tuo ensimmäinen mansikka oli suukkosuu, tämä sieltä toisesta päästä...

                                     Kaikenlaista tarpeellista tavaraa sitä onkaan...     😏
 

                                                    Tiehommat edistyy,... 

                            Hups, olikos siellä joku valokuitukii? Ihmetteli kaivurimies....

                                  Hih, nuihinkii piti kauhaa kokkeilla, ja pehmeitä olivat.

                                                 Hmmm... Uusi väri ainakin...

                           Taas oli noussut ojasta somia kiviä, pitihän ne tuuva pihhaan...

                                             Sunnuntaiajelehtiminen järven takana...

                                                       ...Katson maalaismaisemaa...

                                                     Kortteikon kuvajainen

                                        Pörsänmäki, kylttien luvattu maa....        😏

     Piti tuunata uudet oviverhot. Entiset alkoi sananmukaisesti hajoamaan käsiin. Jyskistä löytyi kaupungin ainoa, valoverhoksi luokiteltava materiaali. Pimennysverhoja vaan kaikki myy...

     Lyhyethän nuo oli, mutta ei auta... 

      Ripustuslenkeistä muotoilin pussukat, joihin sujautin Kreikasta rahdattuja kiviä painoksi. Vielä parilla nipistimellä helmasta kiinni, niin ei tuuli heiluttele. Tulukaapa nyt itikat, jos pääsettä. 

     Vaan kyllä se käypi ompelijan sieluun, tuo kiinalaisten pikku kätösten työnjälki.... 😏

                                                            Maariankämmekkä

   Tuossa suolla kasvaa maantien ojassa näitä komistuksia, mutta ei kauan... Ihan piti guuglata, onko tämä harvinainen ja uhanalainen ja suojeltava. Ei ollut, sinne vaan kaivinkoneen kitaan joutaa...

   Olin henkisesti jo valamistautumassa kahlihtemmaan ihteni kaivinkonneeseen, niinku muutkii aktivistit tekköö.

    Sinne näkyy joutuneen myös osuuskunnan vesiputki, heti ensimetreillä oli kauha rouhassut....

                                          Mitähän muuta vahinkoo vielä saakaan aikaan...

     No ei kait,... ihan siistiä jäläkee näkkyy tulevan, kuhan vauhtiin pääsee. Alakukankeutta tais vaan olla...

     Loppuukohan tässä kesä kesken, jos ensin ojia kaivetaan viis viikkoo, sitten vois alakaa muut työt....

    Joo, ja keksin uuven termin tälle minun pyörällä ajulle: ajelehtiminen... Kun ei ikinä tiijä mihinkä päin ja mille pikku polulle sitä ossautuu. Kovin kauas ei kuitenkaan kehtoo, ikävä on kävellä juntata Helemin kansa, jos ne ketjut sattuu tuas puttoomaan. Vähintään kerran kesässään se kävelyttää, ei tuota raskis ojjaankaa viskata, vakkaista pyöree...   😏