Pikkuhiljaa palaillaan "normaaliin" (mitenkähän sekin määritellään?) Eilen purin "leirini" sohvan nurkasta. Kannoin läppärin keittiöön ja raikkoilin lankoja ja virkkuuksia.

     Sisällä kävelen ilman keppejä jo monen monta askelta. Jos jalka on hyvällä päällä. Aamukankeuden ja aristuksen aikaan tarvitaan vielä molemmat kepakot. Ja kauppareissulla. (olen päässyt jo prismaan!)

    Ulkoillutkin olen, kävelyretkeni ulottuvat postilaatikolle asti. Piti ostaa uudet kengät, jotka mahtuu paksumpaankin nilkkaan. Kalliithan nuo oli, vaan ei auta.
    Autoilua ei vielä tohdi kokeilla, onhan minulla tuo kuljettaja ja "omaishoitaja"...
    Viikko on sairaslomaa, en minä siihen vielä millään ennätä työkykyiseksi.
Sitä pittää vaan männä Enskaan jonottammaan. Muuta apua en tarvihteis, ku lissee lommoo ja josko suostuut "liäkeresettiä" uusimmaan...    =D