Sairaskertomus, osa 3.
   Kaksi viikkoa, ja niin koittaa tikinpoisto (eikä ne mitään tikkejä, kun kauheita rautasinkilöitä.) ja kipsin uusiminen.
   Yllättävän hankalaa oli varata aikaa kyseiseen operaatioon. Ensin soitto TK:n puhelinpalveluun, josta soitetaan takaisin parin tunnin kuluttua: "Tuolla sairaalan päivystyspolilla niitä tehdään, ei sinne aikaa voi varata, mennä vaan odottelemaan..."
   Etsin kuitenkin numeron ja soitin sinne- automaattiin taas. Noin tunnin päästä sieltä soitetaan takaisin. Antaa kirurgian pkl:n numeron, siellä on hoitaja joka näitä tekee. Soitanpa sinne: "Tämä puhelu tuli nyt kirurgian polille"... No, niinhän se pitikin... "Minäpä annan sen hoitajan suoran numeron"... Ja näin kätevästi, jo kuudennella puhelinsoitolla se aika järjestyi.

   Ja voi kuinka uusi kipsi tuntuu pieneltä ja kevyeltä. Vielä viikko, sitten on uskallettava hieman varailla kipsikintulla. Ihan kamalaa, aluksi...
   Kipsikengänkin sain TK:sta. Voi herraisä, mitä ne oikein kuvittelee...miten tuolla muka kävellään. Särköö vielä ihtesä, moisella suksella urheillessa.
Ihan pilikkanaan pittäävät, tuommosten "apuvälineiden" kansa.
   Ensi viikolla onkin jo KYS-päivä... loppukontrolli (toivottavasti)...   =D
    ...ja tarina jatkuu...