Onhan se ihmiselo niinkuin räsymatto. Tasaisen harmaa pohjaväri, seassa kirkkaita, värikkäitä ilon raitoja.

    Välillä synkän tumman harmaata, mustia rantuja...

    Tulevalle vuodelle toivoisin, ettei kenenkään matto olisi täysin musta. Väri alkaisi vaalentua ja siihen ilmestyisi, edes ohuita, kauniita, iloisen värisiä raitoja...    =D

   Siinäpä se joulu mäni. Käytiin Oulussa. Tytär oli kehitellyt uusia jouluruokia, porkkalaa ja vegesilliä. Oli kyllä kaikki perinteisetkin ruuat, laatikot ja rosollit. Ja muutama siivu siankinkkua... ja pökäle quornikinkkua.

    Porkkala, savuaromilla höystettuä porkkanaa. Hyvää oli. Päälle vielä merilevästä tehtyä "kaviaaria", parempaa kuin oikea mäti ikinä.

   Vegesilli, munakoisopöperöä. En tiedä miksi sitä silliksi sanotaan... En hoksannut kuvata, mutta täytyy myöntää, ettei ollut kovin "kuvauksellista"... Mutta ihan syötävää oli.

  Sain lankoja lahjaksi. nokkosesta piti jo koepalaa alkaa neulomaan. Pesuliinaa ajattelin...

Ja joskus haluaisin jouluksi niin kauas, että näkisin, miltä ne jouluvalot näyttää palmupuussa.... ja pukki uikkareissa.....       =D

    Jouluapa laittelin. Satuin muistamaan senkin kätköissä olevan Lumimarja- pöytäliinan. Pilkoin siitä käteviä tabletteja, nyt ei jää tuuki käyttämättä. Tuolien pehmusteisiin surautin uudet pussukat vanhasta lakanasta. Kun eihän tähän enää ne vaaleat päälliset passaa mitenkään...

    Joskus olenkin maininnut meidän "itsepalveluterveyskeskuksesta". Se käsitys vaan vahvistuu.
Kävin viime viikolla verikokeissa, vuosikontrollissa. Soitin sitten hoitajalle, pitäisikö lääkärin "tulkita" näitä koetuloksia. Vaan eipä mittään; "Katso sieltä omakannasta"... Että itekkö sitten rukkaan lääkitystä tarvittaessa?
   Noh, eihän sinne omakantaan mitään vastauksia ilmestynyt, piti ruveta kyselemään... Ja nyt tohtori jopa soittaa rimpahuttaa ensi viikolla... 

   Alakuviikolla rupes ärsyttämmään, kun radiotoimittaja väitti, että pohjoislapissa paistaa aurinko täyveltä terältä... Laitoin pallautetta (sattuu olemaan nuamakirjakaveri kysseessä).Ystävällisesti mainihin, että siellon kaamos pohjosessa, ei päivä paista....
   Tännään satuin kuuntelemmaan taas säätietoja, ja hiän mainihti, että "muualla pilvistä, vain pohjoisessa lapissa puolipilvistä. Vaan ei se paljon auta, koska aurinko nousee vasta tammikuussa...."
   Että ihankohan ite ois tuon hoksannu.....      =D

 

    Minulla kun on tämmönen hassu tapa, hieman omituinen, mutta ei hirveen paha, luulisin. Minä kun ruukaan puhella itekseni. Eipähän tule riitaa. Tai jos tullee, niin hoitoon joutaa kärrätä.
    Kummasti se selekeyttää ajatuksenjuoksua, kun sannoo ääneen. Tai siis puoliääneen.
Ruokakaupassakkii havahun välillä, kun hyllyin välissä rupattelen. Joskus oon vahingossa lauluakkii hyrräilly, jos on joku ralli jääny päähän. Sillon pittää vähä vilikasta olan yli - että käyttäyvyppäs nyt niinku aikaihminen ainakii...
    Yhtenä päivänä puuhastellessani keittiössä, puoliso tullee kysymään, että "sanoitko sinä jottain?"
"Eiku tälle minä vain, torttutaikinalle huastelin." Kyllä minä sitte korotan ääntä jos on julukiseks tarkotettua ulosantia.
    Näijen soppapussukoijen kohalla alako Muumilaulu soimaan... kuhan olin ensin tovin itekseni  siunaillu, että kaikenlaisia...          =D

   Meidänkin taloudessa ollaan liitytty tähän "keltaliivien" sankkaan joukkoon. Rauhallisemmin kyllä käyttäydytään kuin ranskalaiset lajitoverit. Yhtään autoa olla poltettu, eikä muitakaan laittomuuksia harrastettu.
   Vaan eipä nuo kaikki autoilijat siitä huolimatta sen kauempaa kierrä, vaikka varmasti nyt näkyy. Oman liivini tuunasin puolison vanhasta paidasta. Saksin hihat pois, leikkasin pääntietä isommaksi ja lyhensin olkapäiltä. Toimii.... Kuva on otettu ihan päivällä, vaikka on noin hämärää...
   Ja jos sattuu ojan pohjalle hojeltumaan, löytyypähän helpommin, viimeistään keväällä...   =D

                                Leivontaharjoituksia

   Männäviikolla tein piparkakkumuffinseja. Hyviä tuli. Tuli myös joku hiivatin allerginen reaktio,varmaan niistä jouluisista mausteista. Muuta outoa kun en syönyt.

   Päiväkaudet naamanahka ollut niinkuin petolinnun peräpää....

  Torttujakin leivoin. Itse väänsin rahkavoitaikinan. Valmistaikinoissa näkyi olevan liikaa palmuöljyä ja E-aineita.

  Täytteeksi kiehautin luomutaateleita vesitilkassa ja syräytin sauvasekoittimella sileäksi. Ei tarvitse sokeria.

  Vanha viisaus pitänee paikkansa: "Ite kun leivän leipoo, niin paskakii on kun vehnästä."

  Siitäpä tuli mieleen, kun viikolla kävin paikallisessa citymarketissa katsastamassa gluteenitonta hyllyä. Että onko tullut uutuuksia. Ja olihan siellä: Gluteenijauhoa! Valmistettu eurooppalaisesta vehnästä.... 

  Hyllyttäjän tyhmyyttä vai vittuilua, repikää siitä, senkin ruokavammaiset....   =D

                                                       Väärinymmärtämisen jalo taito....

                                             Avokassukka - papin käyttämä avoin viitta.

                                            Puuhake - joutavaa puuhastelua.

                                            Hakusanamainonta - japanilaista ilmoittelua.
                                           
  

                      Uusia kalliomaalauksia oli paljastunut Etelä- Savosta. Löydön oli                                                    tehnyt paikallinen  harrastaja Touko Kuussa.

                      Mainos netissä: Sidontaliinat omalla logolla ja omilla mitoilla...
                      Jotain SM- juttuja?              =D

                                             Hassuja juttuja

 

                          Näin myös Rick Stein, kokki ja maailmanmatkaaja kuvaa ohjelmissaan                                             annoksia. Että hyvää oli.

                                               Ostin Lidlistä kalsarit ; vain aikuisille...

                                                   ...toivottavasti uusi kortti toimii...

                                 Hiän pitelöö miun korvatuluppia päiväsaikaan.        =D

                  Poutaa, aurinkoista muutamana päivänä. Valoisampaa vaihteeksi. Pientä pakkasta.

                                                               Kuurankukkia.

    "Peurakauris" oli tepastellut metsätiellä sulan aikaan. Lapasen nakkasin kuvausrekvisiitaksi, kovin on pienet sorkat...

   Ei se kovin korkealle nouse, tuo aurinko. Mukavasti silmiin paistaa, ja heijastuu Suolammen pinnasta. Liekköhän tuo jo jäässä.... pitäskö rämpiä tuosta metän läpi kahtomaan...      =D

    Synkkää syksyä... Niin on ollut pimeää, ei "päiväsyvännäkkään" tahdo valo riittää kuvaamiseen.

                      Eräänä poutapäivänä oli kävelyreissullani hirvi kulkenut ihan "selän takkaa".

                                          Jäkälä kuin kukka, kannonnokassa - ja kakka.

                            Onneksi kone toimii... ja on uusi Picasa3- kuvankäsittelyohjelma.

                                                    Tämä se ei ollut pöllömpi reissu.

   Ensilumenkin satoi männäviikolla. Vaan suli heti seuraavana päivänä pois. Sen jälkeen on vaan vettä sadellut, usseempana päivänä. Eilen oli outo valoilmiö taivaalla: aurinko...     =D

   Perinneruokaa, taas... Kokeilin tehdä "sylttyä" tai "alatoopia", no lihahyytelöä äitin ohjeella. Keittelin sianpotkia, maksaa ja sydäntä muutaman tunnin. Mausteena suolaa, pippureita, sipulia ja yhden valkosipulin kynnenkin nakkasin pataan. Ja pari laakerinlehteä.
   Pehmoiset lihat (läskiä, pehmeitä rustoja ja nahkaa!) pilkoin pieneksi, (äiti kyllä jauhaa lihamyllyllä), siivilöin liemen, ja sitten vaan mössö rasioihin jääkaappiin hyytymään.
   Ihan oli maku niinkuin aidossa, alkuperäisessä syltyssä. Suolaa olisi saanut olla himpun verran enemmän. Mutta ripottelemalla päälle sormisuolaa, tämähän on trendiruokaa...    =D

                  Eipä päässyt eilen Karvamato mukaan kävelylle. Se kun suuntautui sienimetsään.

                 Ennen ei ole ollut marraskuulla asiaa suppisten perään. On ollut jo lunta ja pakkasta.

   Yllättävän hyvin oli sienet nousseet, muutama kantarellikin löytyi. Ja hyviä olivat nekin. Nyt onkin jo sienipiirakka uunissa...     =D

    Joo, ei se vanahuus tule yksin... minnuu on ruvennu lapsettammaan... Pyysin synttärilahjaks näin hienon lastan, kupin pyihkijän... Muumimamman viisauvella höystettynä. Hirmu kätevä on.
   Ostin kyllä jo syksyllä IKEA:sta lasten keittiövälinesetin. Hirmu käteviä on nekkii. Oikein kätteenkäypäsiä.

   Ostin minä uuven takinnii. Lasten osastolta. Se on parka... Hupun reunassa oli kamala karvahärpäke, jonka aioin ratkoo enstöikseni pois. Vaan sepä olikii valamiiks ajateltu: oli vetoketjulla kiinni. Aatelleet, ettei tuota oikeesti kukkaan halua...
   Vaan siitäpä tulikii mainio Karvamato. Jättikokoinen Tanhupallon Karvamadon, ja kaikkien maailman karvamatojen Äiti. Ottaskohan sen mukkaan, kuhan lähen päiväkävelylle?    =D

    Lomatarinat, vihonviimeinen osa! Taas oltiin "patikalla". Oliivipuiden juurella ei aluskasvillisuus rehota, lampaat pitävät siitä huolen.

    Jes, enpä ennen ole nähnytkään. Iso, kymmensenttinen rukoilijasirkka... Myös sauvasirkan näin eräänä päivänä. Eksoottista.

                                               Vesijohto- tai viemäritöitä yläkylällä...

                               Kauhea jyräkkä monena päivänä. Ei ihan helpointa maastoa kaivella.

                                                           Palmujen katveessa,

      oli viikon paras ruoka. Ei mitenkään kreikkalaista, sweet&sour chicken. Mutta hirveen hyvvää.

    "Thermal Spa", kylpylä. Eftaloun kylässä pohjoisrannalla. Patikoitiin helteessä reilut puolenkymmentä kilometriä kylvyn toivossa. Muttamutta... eipä tuolla tohtinut edes tennareita heittämään, saati enemmälti riisuuntumaan.
    Valkoisen kuvun alla oli pimeä "luola", siellä pienessä altaassa sitä lämmintä vettä... ei me tohittu männä...

    Uimarannalla istuskeltiin. Hankala mennä uimasilleen. Kylmää vettä ja niitä merisiilejä. Liukkaita irtonaisia kiviä...Mutta soma helinä kivistä lähti, aina aallon vetäytyessä.

                                                   Voihan sen auton korjata näinkin.

    Ylös rantakadulle kuului kaunista soitantaa. Ja siellähän istuskeli setä veneessään busukia näppäillen.

                                          Taas hirveen hyvvee ruokoo meille tekivät.

    Nyt oli linnan portit auki. Parilla eurolla päästiin katselemaan maisemia vielä vähän ylempää.

                                       Tuolla metsässä tarvottiin viime "linnareissulla".

                                    Tuolla kaukana, viimeisessä "lahukassa", oli se Kylpylä...
   Nyt minä lopetan nämä lomahöpinät ja keksin seuraavaksi ihan jotain muuta höpinää...   =D

   Lomajutut jatkuu.... Aina pitää käydä kylän hautausmaalla töllistelemässä. Täällä oli portti lukossa, aidan yli tiirailin.

                Yritimme kivuta linnoitukselle kylän toiselta laidalta... vaan metsään meni.

    Eikä se ollut edes auki. Kahvila oli... aiottiin syödä jäätelöt hikisen patikoinnin jälkeen, mutta kovin oli kuivahtanut jäätelörasiat. Varmaan koko kesän siellä syöjiä odottaneet. No, syömättä jäi...

                                                       Linnanmuuria kierrettiin.

                                   Illan tullen satamassa kalastajat lähtevät pyydyksilleen.

    Pääkaupunki Mytilini. Taksilla ajeltiin ,ei kulkenut busseja. Täällä tuli ihan turkkilainen fiilis...

                       Sekatavarakauppa. Jos näistä puodeista ei jotain löydy, sitä ei ole keksittykään.

                                                         Jättiläissiansorkat.

                                                           Jos jonniillaista kallaa...

                                                             Sivukujilla tämmöstä...

                       Kirkkokin oli, en vaan hoksannut mistä sinne olisi päässyt poikkeamaan.

    Autolautta toi ateenalaiset saarelle. Satama-altaan vastarannalla oli kuppilat ihan tupaten täynnä. Eivät jaksaneet pitemmälle kävellä... Mutta kyllä suomalainen turisti jaksaa.... hyö vaan hilijasesti ihmettellöö, ku myö kävellään päiväkauvet....       =D