Mökkihöperön Päiväkirja
lauantai 29. joulukuuta 2018
Onhan se ihmiselo niinkuin räsymatto. Tasaisen harmaa pohjaväri, seassa kirkkaita, värikkäitä ilon raitoja.
Välillä synkän tumman harmaata, mustia rantuja...
Tulevalle vuodelle toivoisin, ettei kenenkään matto olisi täysin musta. Väri alkaisi vaalentua ja siihen ilmestyisi, edes ohuita, kauniita, iloisen värisiä raitoja... =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti