Joulu, pitkä viikonloppu vuoden pimeimpään aikaan. Siinäpä se. Ja valtavasti pitäisi nähdä vaivaa, valmistella viikkokausia. Olisi oltava koti siivottu lattiasta kattoon, koristeita ja valovirityksiä ympäriinsä, ja tietyt ruuat pöydässä.... onko pakko jos ei huvita?

     Meillä ei paistettu kinkkua, rasiallinen valmiita siankannikkaviipaleita ostettiin. Tein minä aatonaattona "kasviskinkun", savutofusta paistelin "pökäleen". Jouluvieraat on kasvissyöjiä...
    Porkkana- ja lanttulaatikot joutui suoraan uunista joulupöytään. Ja isäntä teki bravuurinsa, ruskean kastikkeen, "silleetä soossia" ei tule muulloin juuri tehtyäkään.
    Rosollia on tietenkin oltava, sitä herkkua teen kyllä muulloinkin. Tytär teki perinteistä suolasienisalaattia.
    Tortutkin paistelin aattoaamuna, silloinhan ne ovat parhaimmillaan. Piparin teko meni sitten ihan pipariksi....eipä siinä ole paljon lapsille kertomista...

     Ajanvietteeksi ostettiin tuhannen palan palapeli. Ja kylläpä siinä olikin rattoisaa glögiä siemailla ja muinaista maailmankarttaa kasata. Jouluiltana se olikin jo valmis.

   Rahkavoitaikinan lopusta tekaisin "riäppösiä", sisällä kinkku-sipuli-paprika-juustotäytettä... Herkullisia, vaikka ulkonäkö ei kummoinen olekaan.
    Ja kun joulu on ohi, joutaa petteripunakuono pataan, tänään syödään poronkäristystä.....   =D

 

    Lunta, sitä on tullut jo tälle talvelle ihan riittämiin. Ja keksin jopa yhden positiivisen asian lumikelistä: Näkyy hyvin nuo eläinten jäljet...
   Metso kuulemma ollut, vaikka minä kyllä veikkasin velociraptoria....

    "Peurakauriit" oli loikkineet viime viikolla ihan keskellä pihamaata....

    Eikä kovin kaukana tämä ahmakaan ole tassutellut. Susi ja ilves on vielä näiltä lumilta bongaamatta... Kettuja, jäniksiä ja hirviä nyt kuleksii niin ussein, jottei toinna mainitakkaan...

    Mikä oiva keksintö: kuivausrumpu. Sopii vaikkapa vaatteiden pienentämiseen. Oli nimittäin kerran sujahtanut stretch-farkut rumpuun pyörimään.
    Vaatteita rummusta kaivellessa piti tovi miettiä, mistä meille tuommoiset lasten housut on ilmestynyt...
    Noh, nytpä ajattelin kokeilla samaa konstia turhan löysiin puuvillahousuihin - ja kuten arvata saattaa, eihän niille mitään tapahtunut!
    Mutta kannattaa sitä pesulappua aina uusista vaatteista vilkaista, mikä on sallittua...
Kerran ostin lomareissulta kivan "halatin". Ajattelin kuitenkin pestä ennen käyttöä. Oikein varovasti käsin peseksin. Kuivuttuaan se oli kovaa kuin pelti, eikä mahtunut päälle ollenkaan. Hävisi vaivihkaa...
    Että olisi kannattanut sitä pesuohjetta tutkailla jo ennen ostamista... eihän se sietänyt vettä ollenkaan. Mutta entäs jos olisin pesemättä päälle laittanut ja sade olisi yllättänyt, mitenkäs siinä sitten...   =D

    Syksyllä ihmettelin lahosienimuodostelmia pihapihlajan kyljessä. Että pitäisiköhän tuolle tehdä jotain? No, kun en heti tullut maininneeksi asiasta "puunkaatovastaavalle", niin se sitten unohtui.

   Ja näinhän siinä kävi, ei jaksanut edes alkutalven lumia kannatella laholla varrellansa hän.
 Siinä kai se saa kevättä odotella, pitkällänsä pyhä pihlaja. Sitten kaivan pokasahan liiteristä ja....         =D

   Itsenäisyyspäivä, toiset jonottaa pakkasessa torilla ruokakasseja, toiset kristallikruunujen loisteessa presidentin kättelyä... ja loput katsoo niitä telkkarista...
   Sitä Linnan Juhlien "pukuloistoa" on vaan aina seurattava. Monenlaista mekkoa oli rouvasväellä.  Kun laahus jää jonkun jalan alle, melkein kuulen kuinka sauma ratkeaa... näin saadaan "uskalias" halkio leningin ahteripuolelle.
   Oli siellä ihan kauniitakin luomuksia, mutta joistakin "luomuksista" tuli vaan myötähäpeä. Että eikö passannu kahtoo peiliin lähtiissä!
Mitenkähän lie emännillä loppuillasta pysynyt ryntäät koltun sisällä? Varsinkin jos sitä kuuluisaa boolia tuli otettua...
   Eipä ollut boolia ei, ihan teen voimalla kättelyt katseltiin.
   Entäpäs nämä mielenosoitukset ja vastamielenosoitukset. Tietääköhän ne kaikki itsekkään minkä puolesta vai mitä vastaan hyö marssiivat?    =D

   Ne, jokka tietää tuon Seprinkin takakontin, ossaa sitä varroo.Ja aina minä muistan siitä varottaa.
Niimminäkii osasin sitä varroo,... Pittää muistaa nostaa luukku ihan ylös asti, että on jouset suorana.
   Muuten se on ihan surmanloukku, varsinainen kiljotiini...
  Miten lie tässä viime viikolla jiäny, ku rupesin kauppakassia ottamaan auton perästä. Niin eikö tuo suatanan luukku kosahtanu piälakkeen.
   Hyvä ettei jiäny kieli hampaijen välliin... Tuntu että suappaan kannat jytkähti syvemmälle lumiseen tantereeseen.
   Senverran mukavasti tärräytti... tuli vähä kuhmua piäluuhun ja niskoja jomotteli, ja se heikoin lenkki alaselässä tais kansa ottoo vähä ihteesä.... No onneks mullon nuita panakottia pahimpaan hättään aina suapusaslla.  =D

    Ei se oo nyt hyvä mitenkään. Just ku piäsin mannoomasta tuota pimmeyttä ja synkkyyttä ja vessaetta, nii rytkäytti sitte lunta ihan kerralla. Lapijoija asti. Että siinä sulle valakiata, onko nyt hyvä?
    Ja kaupanpiälle vielä kymmenkunta astetta pakkasta. Joko se alakas keli kelevata?
    Noh, oesin minä pikkusen vähemmälläe uskonu...   =D

       On taas Se Aika Vuodesta... Päivän valkenemista on ihan turha odottaa, ei se valkene.
Vettä satelee, välillä kovemmin ja välillä nätisti tihuuttaen, ettei paljon kastele pientä kulkijaa.

   Lumetkin suli taas, pari kertaa on jo ollut lumityöharjoituksia. Kolmas kerta sitten toden sanoo.
Jossain ennusteessa lupailtiin valkeaa joulua koko maahan. Mutta saattaahan se olla myös huijausta, pimeydessä kärvistelevien ihmispolojen piristämiseksi....  =D

   Iltapäivälehtien otsikoissa sitä riittää naureskelemista...
   Kai se on "seurustelua", kun asutaan yhdessä ja parilla on jo yhteinen lapsukainen.
   Jos pariskunnan mies on tunnetumpi, menee perheenlisäysuutiset isän piikkiin: joku "jaajo" saa kolmannen lapsensa... mitäpä siinä sitä äiti-ihmistä suotta mainitsemaan.
   Tunnettu julkkis: kerran, pari vilahtanut telkkarissa... ja sitten baarista tullessa kompuroi juovuksissa. Heti on joku palkkion toivossa kuvaa lehdille kauppaamassa.
   Huippumuusikko: julkaissut singlen kymmenkunta vuotta sitten. Varsinkin jos sattuu muusikonretale kuolla kupsahtamaan, sitten otetaan sinkusta uutta painosta myyntiin. (Sama koskee kirjailijoita ja varsinkin runoilijoita....)
   Lupaava lahjakkuus: putosi Idols-kisassa jo alkukarsinnassa.
   Ja ei se huono ajokeli itsessään aiheuta niitä kolareita...
Tuosta kuvan "lupaavasta lahjakkuudesta" ei tullut "huippumuusikkoa"....     =D

    Meat is murder, tuumasi savolainen Helsingissä, tilasi vegaanipitsan ja jätti syömättä...

    Mutta kun eläin kerran päästetään päiviltä, tulisi se hyödyntää mahdollisimman tarkkaan. Nahasta sisuskaluihin ja luuytimiin asti.
   Maksa, munuaiset, sydän ja veri ovat ihan tuttuja aineksia. Ainakin jotka oikean rokan (eikä minkään hernekeiton) tietää.
   Kieltäkin olen kokkaillut pari kertaa, ihan hyvää vaikka leivän päällä leikkeleenä. Utareet, keuhkot ja mahalaukut, niitä kätketään varmaan joihinkin makkaroihin lihaan verrattavina ainesosina.
   Kiveksiä olen joskus maistanut, itse en ole niitä päässyt keittelemään...
   Ja suolia, niitähän popsitaan makkarankuorina harva se päivä... 

   Yläkuvassa on naudan munuaiset vielä talikuorensa suojassa, ja raaka kieli, joka kyllä siistiytyy, kunhan keitellään ja nyljetään....
   Sitten hieman fiinimpää lihaa ... Ja alimmaisena bbq-ribsejä tallinnalaisittain.   =D
  

    Kellon siirto, kesäajasta talviaikaan, siis normaaliaikaan...Ei sujunut ihan niinkuin strömsössä.
Sunnuntaina yritin puhelimeni kelloa siirtää, ja siirtyihän se. Ihan metsään meni - herätystä soitteli kymmentä vaille neljä...
   Eikä siinä vielä kaikki, eilen sitten ajastin herätystä kohdilleen - eihän se sitten herättänyt ollenkaan tänä aamuna...
   Mielenkiinnolla odotan huomisaamua...   =D

    Ensilumi- alkuviikosta sateli maan valkoiseksi. Viime yön vesisade oli sulattanut lumet pois. Yhä sataa ropottaa...

    Vielä viimeiset lehdet haravoitava ennen talven tuloa. Ja tatarit raikottava nurkkapielistä. Sen kauhian vaahteranlehtimaton sain "rullattua" pois jo viime viikolla.
   Valkosipulitkin tökittiin laatikoihin viikonloppuna. Alun toistasataa kynttä. Montakohan nousee keväällä?
  

  

   Sienessäkin vielä käytiin. Eipä ollut paljon suppiksia noussut. Kylmää puuhaa oli, ihan sormet kohmeessa sai sammalikkoa kaivella. Jokohan tuon uskoisi sienisesongin olevan ohi tältä syksyltä...

    Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan... No, en minä sitä piimää, mutta gluteenitonta leipää... sitä kyllä lähtee mukaan seuraavalle reissulle. Että saa pureskella muutakin kun kynsiään aamukahvilla...

 Mitäpä muuta "tarpeellista tavaraa" sitä roudailisi ympäri eurooppaa?..  No, tuo "dolcecustopiccolo", ja kahvikapselit,. Ei ollut suotta matkassa....se aamun ensimäinen espresso.. kun koko hotellin väki näyttää vielä nukkuvan...ja ne monet yhteiset kahvituokiot....

    Ja tuo "lakanainen" makuupussi (Finlaysonin keksintö). Eipä pistellyt itikat minua yönseutuna, kun pussissa nukkua kiuvotin...eikä haissut pesuainejäämät hotellin lakanoista.

 

   Ranta/allaspyyhe, ei paljon laukussa paina. Se pitää ottaa mukaan, ettei joka matkalla taas tarvitse uusia pyyhkeitä ostaa,....Niitä "hitukoita" kun alkaa jo olla kaapissa melkoinen kokoelma.... =D

    Tämän syksyinen lomamme suuntautui Kreetalle, Agia Marinaan. Siinä Hanian kupeessa, Kato Staloksen ja Plataniaksen välissä...

    Ja nyt oltiin reissussa  koko perheen voimin, pojat ja miniät, tyär ja vävy, kaik yhes koos. Helppohan tuo on lasten kanssa matkustella...
   Heti ensimmäisenä aamuna meidät herätti kukko, joka vasta opetteli kiekumista. Yölennon ja parin tunnin unien jälkeen havahduin siihen, että huutaako joku apua...  Taisi siitä tulla chicken souvlakia, kun lopulta vaikeni ...

    Ohjelmaa ei suunniteltu etukäteen, että tehdään mitä mieleen juolahtaa... Ajeltiin sitten minijunan kyydissä niin pikkukylissä, ettei niitä edes kartalta löydy.

    Bussireissu Haniaan, takaisin tultiin kyllä hiukan liian puheliaan ja innokkaan taksikuskin kyydissä. Syötti meille rypäleitä ja piti kreikan kielikurssia....  Meressä uimista, minigolfia, löhöilyä, eräskin kilometri kävelyä, (siinä sivussa muutama sata valokuvaa), ja tietenkin syömistä.... (juomista)....syömistä...(juomista)....  =D

 Parista tavernasta sai gluteenitonta ruokaa, mutta kaupoista sitä kuuluisaa eioota... Piti mutustella niitä järkyttäviä riisikakkuja kahvin kyytipoikana. Vaati kyllä paaaaaljon päällyksiä...

   Entäs se "pakollinen" jälkiruokaraki.... huh, yhäkkin puistattaa....   =D

    Lomailtiin, ja minä paastosin... Ehei, en sentään ruuasta tai juomasta - vaan Somesta... Viikko ilman facebookia, blogia, ja muuta netin selaamista, sehän sujui hyvin. Ilman vieroitusoireita...

   Älypuhelimen omistavat matkakumppanit kertoivat tärkeimmät uutiset... Nyt urakoitava viikon Emmerdalet ja muut "tärkeät" ohjelmat, ettei putoa kärryiltä kiverissä juonenkäänteissä... ja muutama koneellinen pyykkiä siinä ohessa....  =D

    Näinpä taas hassua unta: Voitelin oikein pitkän, tuoksuvan, leivän pituisen ruisviipaleen. Reilusti voita. Sitten taitoin sen kaksinkerroin ja haukkasin... havahduin siihen kun pureskella mussutin ihanaa lämmintä ruisleipää... Voi tirsui suupielestä... Samassa muistin, että enhän minä ole ruista syönyt aikoihin - mitä tästä seuraa, vatsanväänteitä nyt ainakin. Ja sekin "voi", oli vaan kuolaa...
    Huvitti, kun heräsin, että vanha totuus pitänee paikkansa, ettei ole hyvä mennä nälkäisenä nukkumaan...eikun ruokakauppaan - no jonnekkin.... minnekkään...

   Ja pitihän se unikirjasta tarkistaa näin merkityksellinen uni. "Ruis" tarkoittaa tyyntä onnea - "leipä" -hmm... se onni odottaa nurkan takana. Mutta "voi" tietää yllätyksiä... jotain "äksöniä" siis kuitenkin luvassa, ettei liian tyynessä seilata...
    Pittääpä olla tarkkana, minkä nurkan takana minnuu vuotellaan...  =D

    Sairas Kertomus - kuinka laiskuus kostautuu...
Siivoilin viime viikolla pihalta homeisia heinäkasoja, jotka olin haravoinut jo edellisellä viikolla.
Pitikö sitä taas olla niin laiska ja tyhmä ja saamaton, etten heti niitä pois roudannut?
    Siitä se sitten lähti; tukkoisuutta, kurkkukipua, nenä ja silmät vuotaa, poskionteloita pakottaa,(tuntuu että hampaat irtoo juuriltaan...) yskittää, tai paremminkin "ryvittää"....

   Muutama päivä tässä on mennyt räkätaudin kourissa. Mutta levolla ja lääkityksellä ollaan jo voiton puolella, luulisin... Nenäoireisiin zyrtekkiä ja huuhteluja suolavedellä, yskään sitä samaa mitä norjalaiset hiihtäjätkin käyttää, ja jopas henki kulkee...
   Saattaahan tämä olla ihan "kulkutautiakin", sitä on liikkeellä... vaan kun ei ne minuun ole ennenkään tarttuneet, moiset romuskat...
    Pitäisi varmaan ulkoistaa postille nuo pihahommat....   =D

   Keskiviikkoaamuna meillä oli ihan  "virallinen" sähkökatko. Rakentavat sitä säävarmaa sähköverkkoa kylälle. Ei kyllä ihan meidän kulmille vielä... On kaivaneet kaapelia maan alle ja siirrelleet pylväslinjat metsästä tien laidoille...

    Silloinpa oli hyvä lähteä raikkaaseen syysilmaan käyskentelemään.

    Sienimetsät kyllä kaipaisi jo sadetta, ei paljon kastunut kumisaapas sammalessa viime lauantain reissulla. Ja suppikset alkaa kuivua aloilleen, jos nousevat ollenkaan.

   Huomiselle ehkä luvassa jo sadetta, jospa jokunen kuuro kulkisi meidän sienimaastojen kohdalta, niin mukava on suppisten perässä metsään mennä. Ja sitten ollaan niinkuin apinat,sukimassa toistemme päistä hirvikärpäsiä....
   

     Bakning Dag... Omenakesäkurpitsamuhvinssit
Ohjeen kaivelin taas netin uumenista. Kesäkurpitsaa on ihan omasta takaa ja omenia - näin hyvänä omenavuonna, onhan niitä ...
           

            100 g omenasosetta                                 2,5 dl mantelijauhoa
            3 munaa                                                   2 rkl kookosjauhoa
            1 tl vaniljaa                                              hyppysellinen suolaa
            1-2 rkl hunajaa (en laittanut)                   0,5 tl soodaa
                                                                             2 tl kanelia
   Sekoitellaan kuivat aineet ja märät aineet ja sitten yhistellään.  Raastetaan 100 g kesäkurpitsaa ja puristellaan liiat mehut pyyhkeessä ja hämmennellään sekaan. Pitäis olla vielä 1 tl omenaviinietikkaa, lirautin sitruunanmehua...
   Vielä voisi pilkkoa omenaa sekaan, mutta enpä kehdannut, tuli senverran reilummin tuota kurpitsaa... Paistellaan 175 asteisessa uunissa 25 min.
    Muuten hyviä tuli, eivät vain tahtonut irrota paperivuokasta, pitää kokeilla silikonia ensi kerralla.

   Samaan lämpöön pyöräytin myös tuttuja, tavallisia mantelikakkaroita. Mikä lie mennyt vikaan, kun tuommoisia rieskoja tuli uunista ulos.  =D