Näinpä taas hassua unta: Voitelin oikein pitkän, tuoksuvan, leivän pituisen ruisviipaleen. Reilusti voita. Sitten taitoin sen kaksinkerroin ja haukkasin... havahduin siihen kun pureskella mussutin ihanaa lämmintä ruisleipää... Voi tirsui suupielestä... Samassa muistin, että enhän minä ole ruista syönyt aikoihin - mitä tästä seuraa, vatsanväänteitä nyt ainakin. Ja sekin "voi", oli vaan kuolaa...
    Huvitti, kun heräsin, että vanha totuus pitänee paikkansa, ettei ole hyvä mennä nälkäisenä nukkumaan...eikun ruokakauppaan - no jonnekkin.... minnekkään...

   Ja pitihän se unikirjasta tarkistaa näin merkityksellinen uni. "Ruis" tarkoittaa tyyntä onnea - "leipä" -hmm... se onni odottaa nurkan takana. Mutta "voi" tietää yllätyksiä... jotain "äksöniä" siis kuitenkin luvassa, ettei liian tyynessä seilata...
    Pittääpä olla tarkkana, minkä nurkan takana minnuu vuotellaan...  =D