Ihmettelyä kerrakseen....

                                Ihan niinku ois uretaanivaahtoo surrautettu kannon kylykeen...

                                             Kerran törmättiin tämmöseen ihan vahingossa.

                                                     Toiset ehtii näitä asioikseen...

                                                   Se ensimmäinen on aina ihmeellinen...

                                                  Näitä vilistää taas pitkin pihhaa...

                                                 Yääähhh... minnuu niin siälittää...

                                                      Tämän paimensin pois tieltä...

                                               Ai että, vielä on toivoa konnapopulaatiolla...

                        Sehän onkii ketunraato, oli ojan pohja sen verran kuivanu, että tunnistaa.

   Oisko jääny auton alle, vai nakkasko "Suuri Valkoinen Metsästäjä" sen vaan tien ojaan?

                                      No mutta, siinähän on hymyilevä kivettynyt hirmulisko...

                                                       Ja ne...

                                                            jokakeväiset...

                                                         vuokot...

                                         Aina sitä riittää ihmettelemistä ja kummastelemista. 

                                                              Ainakii minulla....     😀
 

                                                               Rumia kuvia....

                               Ei se aina oo niin kaunista kateltavvaa, varsinnii näin kevväällä...

                                                                Viihtyisällä laavulla...

                                                                  Naapurissa...

                                                                      Rytö.

                                                  Hyvin märäntyny raato maantien ojassa.

                                                Kevään ensimmäinen sammakko.

                                                      Kalanperkeitä pitkin mehtiä...

                  Petoelläimen paska. Teräviä luunsiruja ja karvoja, jonku se on pistelly suihisa...

                      Että semmosta hauskuutta tälle iltaa...  😬 Ai niin, meillä sattaa vaihteeks lunta....

                                                         

                                                                                  😁

     ...Nous hauki puuhun laulamaan, kun puhki pilwien harmajain jo himmersi päivän kajo... Vanha Aaro Hellaakosken runo putkahti mieleen, kun kuovi lennähti puukasan päälle huutelemmaan...

     

                                                                 Lisää kääpiä, kiitos...

                                                          Jotain alkaa jo vihertää...

                                                   En tohtinu kokkeilla, pääsiskö tuosta yli. 

                         Kuitennii ois saapas livenny ja oisin mulahtanu hyiseen purroon...

    Eipä näkyny mittään elämätä lammella, ei oo kyllä kuulunu joutsenten huutelua monneen päivään. Lähtivät varmaan pois, kun ei alakanu jäät lähtee...

                                           Jäniksen papanoita oli rannan sammalikko täynnä.

                                                 Kohta siellä karpalot kukkii...

                            Tuo juurakko ois kiva kaivaa ylös, putsata ja hinata pihhaan... 

                                                              Tuomessa jo silimuja...

                                                     Haavan kylessä niin kaunista...

     Muut pihakukat ei oo edistyny, vuokot oottelee, että ilima lämpiäis, ni tohtis aukoo kukkiasa. Näsiä ei näköjään keliä pelekee...    

   Tänä aamuna oli viis astetta pakkasta. Ihan pikkusen turhan kylymältä tuntuu. Vaan nyt ruppeen koulimmaan ne kyssäkaalin taimet, kauheen hinteliä reppanoita ovat. Jospa ne siitä vankistuu, kun hyvin koulihen... tai sitte ne kuoleutuu.             😆

                                                                  Haahuilua....

      Jokakevväinen "Puolen Hehtaarin Metsän" tilannekatsaus ja "rajatarkastus". Pikkusen vielä lunta ja maanpinta jäänkohmeessa. Pari kuusta oli napsahtanut poikki talaven kurimuksessa...

     Joo, heti aamusta lähin tarpomaan pihamehtään. Vastapainoks kaupungissa vietetylle viikonlopulle. Mukavahan se oli käyvä tuota jäläkikasvua tervehtimässä, ja Oulun komiassa kauppahallissa...

    Meinasin minä sitäkii Toripolliisia käyvä mahasta silittelemässä, niinku Buddhan patsastakkii pittää hierasta. Se tietää hyvvää onnee... En minä kuitenkaa ilenny... Etteivät ihan pölijänä pijä...

     Mutta Toppilan jättimarketissa alako se tavaran paljous ahistammaan. Että onko tämä kaikki eines ihan tarpeellista ihmisravintoo... Kerkiääkö näitä kaikkia kukkaan syyvä. Ja mittään ku ei taho löytää, kaikki on kahtelussa...

    No, selevishän tuolta just ja just järissään kuitennii ulos, vaan ei oo minun paikka semmonen ostosparatiisi. Mieluummin vähä pienemmässä puojissa asioin....

    

                                                    Vaan palataanpas sinne pihamehtään...                                                                                                Siellä oli yks petäjäkkii juurineen köllähtänyt nurin...

                               Tähän en minäkään sovi eksymään, mukava on höperehtiä...

                                                

                 Näitä "lajitovereita" näkkyy joka paikassa... On ne jänniä luojan luomuksia...

                                                 Pihanurmikolle alakaa jo sienet nousta...

                               Sit mie keräsin käpyjä. Nämä on hyviä syttyjä muurikan alle.

   Iltapäivällä piti lähtä kahtommaan, paljoko on pikku purossa vettä. Ja olihan sitä. Niin mukavan rauhottavasti solisoo...

                                                      Ja niitä kultahippuja pohjalla...

                   Tuota oon ihmetelly aina, että minkätakia tuohon on pato värkätty....

                                                Sielläkii oli iso kuusi rapsahtnu poikki...

    Ruuaks sitte pyöräytin ison vuokallisen kaalilaatikkoo, Siitä syyvään vielä toisennii kerran... Ja jäläkiruuaks suklaamoussee. Sen pyöräytin jo illalla, ni oli sitte jääkaapissa jämähtäny meleko tönköks. 

   Vaan kyllä siitä vuoleksii, makuhan se tärkeintä on... Ei oo imelätä, ei nosta verensokeria. Pikkusen rippautin erytritolia, kun kerran satuin sitä pussukan ostammaan. 

   No tämä se jo jottain... Ei nuo lie tosissaan, keskustanuoret. Vai onko tämä jonku salanen fantasia, että ku aamulypsyt on hoijettu, ni sitte ruvetaan ottamaan vastaan asiakkaita... Haluakko heinälaossa vai männäänkö ihan tuppaan vai kammarin puolelle...      😂

                                                            No, nyt se tuli..... kesäkeli

              Viime yönä oli ihan pakkasta, vielä päivälläkin varjoisassa ojassa tuoretta jäätä. 

     Mutta äkkiä keli lämpeni, piti metsän siimeksessä riisua pitkähihainen pusero takin alta....Sitten tungin puseron hupparin taskuun ja oli paljon mukavampi tallustella takaisin kotiin. 

   Iltapäivän pihahommiin, syreenin karsimiseen ja risukon saksimiseen kaivelin jo Ipanemat jalkaan... Joo, pahanilmanlinnut, pekkapoudat, kyllä jo povasi, ettei ole hyvän eellä tämmönen ilima...

   No, loppukuusta on se pahamaineinen Urpon päivä....

                                               Tuosta oisin männy, vaan joku on eri mieltä....

                                                Eikä oo mikkään tuulenkaato, sahattu on....

                          Sitä kun alakaa olla itekkii vanaha kääpä, ni nämä lajitoverit kiinnostaa...

                                                          Oi, nyt ne jo kukkii...

    Kompostin kypsytyslaatikossa kasvaa tämmösiä, pienenpieniä uurrepesäsieniä. Googlasin... Vajaan sentin on halkasijaltaan tuo kuppi. Jänniä ovat.

                                               Siinä se kevään ensimmäinen perhonen.

                                                   Kyppänä ja käppänä leskenlehellä.

                                            Ja kappas, onhan siinä joku kärpäsen näkönennii...

                                                      Tikka siellä kuikuili kuusessa.

                                         Villakärpänen, ensin näytti minikokoiselta kimalaiselta.

     Näitä näkee vain keväällä, huhti-toukokuussa, sitten painuvat jonnekkin munimaan ja kuolevat varmaan pois... Hankala kuvattava, kun ei hetkeäkään ole aloillaan. Siivet käy kuin kolibrilla....

                                                                         😊