Se ois taas kellonsiirto, kessää kohi. Tai kyllähän nämä älyvehkeet ossaa ite siirrellä ihtesä. Autossa on joskus männy viikkotolokulla, ennenku on ees hoksannu, ettei oo ihan oikeessa ajassa. Samoin rannekelloo olin syksylläkkii pitäny jonku reissun käjessä, ennenku älysin, että tunnilla heittää...

   Ei oo niin tunnin tarkkoo minunkaan elämä...

    Kyllä tuo Minna Kettunen sitten ossaa kirjottaa mukavasti. Elämäkertoja oon lukenu, nyt on ihan rommaani. Vakavasta aiheesta ja ihan ajankohtasestakii. Evakoista... Mutta hyvin on kerrottu, välillä karjaloa, välillä savvoo... Oikeita tapahtumapaikkoja, tuttuja nimiä naapuripitäjästä... 

   Tännään olikii nastakenkäpäivä. Kahestikko koko talavena oisin niitä tarvinnu, paljasjalakakengillä oon tallustellu.  Pikkusen oli rappusille lunta ripsiny, sen kun lakasin, näky ihan kierä jäätikkö, heti lähössä.    Piti palata vaihtamaan kengät...

   Tuossa kun raiteella kävellä rouskuttelloo, tuntoo, miten nastat purroo jiähän. Lumen alla suattaa olla meleko luikasta, ja siinä ei ennee nastat meinoo ylettöö jiähän asti, kun puakeloittaa kengän pohjaan.

                                            "Läskiä lotinaa, peuran pyllyä ihanaa"...

                               Tuommosen lihapaistin lykkäsin pirtin uuniin ulos lähtiissä...

                   

                                                                       😏