Eilen en kuontunu kävelylle. Istuin rappusilla, kahet villasukat jalassa, myssy silimillä. Aurinko paisto nätisti, vinkka kävi vähä persauksiin...Yritin lukkee kirjoo... Välillä se on tämmöstä.... 

     Kaupunkireissut on ruvennu rasittammaan. Liian monta asiata on kerralla... Viime viikolla piti Kelalla käyvä, se häirihti jo yöunia... Sen jäläkeen oon nukkunu jo vähä paremmin.

     Myöhän nukutaan eri kammareissa ukon kansa. On tuota yli neljäkymmentä vuotta vierekkäin muattukii. Nyt pittää "ottaa ettäisyyttä" ja sitä muodikasta "ommaa aikaa"....

      Ei vaineskaan!

     Tuo minun selekä kun nyrjähti sillon ennen joulua lumitöissä, sen jäläkeen ei oo kärsiny pehmeelle patjalle asettua. Pari kertoo kokkeilin, vaan iski niin juuttaanmoiset krampit ja sätköset selekään, että henki salapautu ja tuntu että kuolema tulloo justiisa... 

     Sittepä oon muannu evakkopatjalla ja kammarin kovalla sohvalla. Eipähän häirihe korsaukset, eikä minun yölliset vaellukset ja hiippailut uamuhämärissä... 

    Tännään näkkyykii olovan tuiskupäivä. Suas nähä kehtooko kovin kauvaks tännäänkää...

   Vuan kahtokeepas tuota lintua, kenkänokka on nimeltään. Eikö ookkii meleko vittuuntunneen  näkönen elukka... Mikähän sitäkii rissoo? Se on varmaan kuullu näitä Marriinin puhheita... 

                                                                  😏