"Marraskuu, läpi repaleisen lokakuun"... no, enpä tiijä, ihan siistihän tuo oli ja noppee...

                                                          Aika rientää, minä en...

                                 Metsästä löytyy vaikkapa ruusuja, vai neilikkako tuo ois...

   Ostimme kerran kokeeksi spagettikurpitsan. Kun väellä ja voimalla sain sen halki, tuoksu oli ihan melonimainen. Piti googlailla, mitä tulinkaan ostaneeksi. Vietnamilaisessa ohjeessa kyllä mainittiin "winter melon"...

    Laitoin kuitenkin uuniin, sittenpähän näkee tuleeko siitä spagettia. Ja tulihan siitä.

   Täytteeksi paistelin hyvän jauhelihapöperön. Väliin tungin Aurajuustoa ja vuohenjuustoa. Ja tietenkin tuota sisälmystä, spagettia. Vielä juustoraastetta pintaan ja takaisin uuniin.

                                           Hyvää tuli, ja sopivan pikkuinen oli tuo kurpitsa... 

     Kun sitä jauhelihapöperöä jäi, seuraavana päivänä sitä syötiin perunamuusin ja kaalien kanssa. Vielä lopppulihasta pyöräytin lihapullia, muusinlopusta ja (yhä vielä) pöperöstä tein puolisolle paistosta ja itselleni kukkisparsispaistosta. Näitä sitten syötiin taas pari päivää...  Ei tullut hävikkiä...

                                  Tänään en murehdi turhia, vedän mutkat suoriksi.

           Kuljen kaikkien rimojen alta. 

                        Enkä takuulla välitä, mitä muut ajattelevat.

                                   Tänään nautin elämästä, omilla ehdoillani. 

                                                     - Maria Vakkuri -                       

                                                                     😊