Maantien laitaa tallustellessa on välillä mukava porista kavereiden kanssa... meilläpäin ne tahtoo vain olla pieniä luontokappaleita, ei täällä muita.... Hyvät oli jutut Kurre Oravaisen kanssa...

                                     Oi jospa joka kohdassa olisi näin leveät pientareet...

                                                        "Peltinen" oli kiivennyt puuhun...

                                          Kovin on karvaiset eväät ollunna. Joku pienpeto...

                                             Hyvä on olla vähän perspektiiviä asioihin...

                                              Ei ilman heijastinliiviä tohdi sekaan.

                Nyt se lähti, suurin kivi, "numero 3169".... Ensin piti pilkkoa pienemmäksi.

                 Joku masokistilaite? No, oli kuitenkin hauen leukoja varten, ettei tumpelo kalamies työnnä sormiansa hauen hampaisiin...

                                              Harvinaisen selväsanaista mainostamista.

   No niin, lapset. Lähdetäänpä saunaan, niin iskä saa "kylvettää" teidät. Mahtaa olla terävät löylytykset, kun tuolla piikkisellä muovihärpäkkeellä piekset perheesi....

   "Relax"....siitä on rentoutus kaukana...

                                                    "Viisaita sanoja"... (buahhahhaaaaaa....)

                                                     Tikkasilhuetti pökkelön nokassa.

    No nyt... nähtiinhän se, Viinasukeltajat, Oulun Ylioppilasteatterin uusin esitys. Hauska oli, hieman outo, mutta mukaansatempaava juttu. Nopeasti livahti puolitoistatuntinen, ei ennättänyt kelloa vilkuilla... Ja se tärkein: lavalla taas meijän tyttö....               😊