Onhan se ihmiselo niinkuin räsymatto. Tasaisen harmaa pohjaväri, seassa kirkkaita, värikkäitä ilon raitoja.

    Välillä synkän tumman harmaata, mustia rantuja...

    Tulevalle vuodelle toivoisin, ettei kenenkään matto olisi täysin musta. Väri alkaisi vaalentua ja siihen ilmestyisi, edes ohuita, kauniita, iloisen värisiä raitoja...    =D

   Siinäpä se joulu mäni. Käytiin Oulussa. Tytär oli kehitellyt uusia jouluruokia, porkkalaa ja vegesilliä. Oli kyllä kaikki perinteisetkin ruuat, laatikot ja rosollit. Ja muutama siivu siankinkkua... ja pökäle quornikinkkua.

    Porkkala, savuaromilla höystettuä porkkanaa. Hyvää oli. Päälle vielä merilevästä tehtyä "kaviaaria", parempaa kuin oikea mäti ikinä.

   Vegesilli, munakoisopöperöä. En tiedä miksi sitä silliksi sanotaan... En hoksannut kuvata, mutta täytyy myöntää, ettei ollut kovin "kuvauksellista"... Mutta ihan syötävää oli.

  Sain lankoja lahjaksi. nokkosesta piti jo koepalaa alkaa neulomaan. Pesuliinaa ajattelin...

Ja joskus haluaisin jouluksi niin kauas, että näkisin, miltä ne jouluvalot näyttää palmupuussa.... ja pukki uikkareissa.....       =D

    Jouluapa laittelin. Satuin muistamaan senkin kätköissä olevan Lumimarja- pöytäliinan. Pilkoin siitä käteviä tabletteja, nyt ei jää tuuki käyttämättä. Tuolien pehmusteisiin surautin uudet pussukat vanhasta lakanasta. Kun eihän tähän enää ne vaaleat päälliset passaa mitenkään...

    Joskus olenkin maininnut meidän "itsepalveluterveyskeskuksesta". Se käsitys vaan vahvistuu.
Kävin viime viikolla verikokeissa, vuosikontrollissa. Soitin sitten hoitajalle, pitäisikö lääkärin "tulkita" näitä koetuloksia. Vaan eipä mittään; "Katso sieltä omakannasta"... Että itekkö sitten rukkaan lääkitystä tarvittaessa?
   Noh, eihän sinne omakantaan mitään vastauksia ilmestynyt, piti ruveta kyselemään... Ja nyt tohtori jopa soittaa rimpahuttaa ensi viikolla... 

   Alakuviikolla rupes ärsyttämmään, kun radiotoimittaja väitti, että pohjoislapissa paistaa aurinko täyveltä terältä... Laitoin pallautetta (sattuu olemaan nuamakirjakaveri kysseessä).Ystävällisesti mainihin, että siellon kaamos pohjosessa, ei päivä paista....
   Tännään satuin kuuntelemmaan taas säätietoja, ja hiän mainihti, että "muualla pilvistä, vain pohjoisessa lapissa puolipilvistä. Vaan ei se paljon auta, koska aurinko nousee vasta tammikuussa...."
   Että ihankohan ite ois tuon hoksannu.....      =D

 

    Minulla kun on tämmönen hassu tapa, hieman omituinen, mutta ei hirveen paha, luulisin. Minä kun ruukaan puhella itekseni. Eipähän tule riitaa. Tai jos tullee, niin hoitoon joutaa kärrätä.
    Kummasti se selekeyttää ajatuksenjuoksua, kun sannoo ääneen. Tai siis puoliääneen.
Ruokakaupassakkii havahun välillä, kun hyllyin välissä rupattelen. Joskus oon vahingossa lauluakkii hyrräilly, jos on joku ralli jääny päähän. Sillon pittää vähä vilikasta olan yli - että käyttäyvyppäs nyt niinku aikaihminen ainakii...
    Yhtenä päivänä puuhastellessani keittiössä, puoliso tullee kysymään, että "sanoitko sinä jottain?"
"Eiku tälle minä vain, torttutaikinalle huastelin." Kyllä minä sitte korotan ääntä jos on julukiseks tarkotettua ulosantia.
    Näijen soppapussukoijen kohalla alako Muumilaulu soimaan... kuhan olin ensin tovin itekseni  siunaillu, että kaikenlaisia...          =D

   Meidänkin taloudessa ollaan liitytty tähän "keltaliivien" sankkaan joukkoon. Rauhallisemmin kyllä käyttäydytään kuin ranskalaiset lajitoverit. Yhtään autoa olla poltettu, eikä muitakaan laittomuuksia harrastettu.
   Vaan eipä nuo kaikki autoilijat siitä huolimatta sen kauempaa kierrä, vaikka varmasti nyt näkyy. Oman liivini tuunasin puolison vanhasta paidasta. Saksin hihat pois, leikkasin pääntietä isommaksi ja lyhensin olkapäiltä. Toimii.... Kuva on otettu ihan päivällä, vaikka on noin hämärää...
   Ja jos sattuu ojan pohjalle hojeltumaan, löytyypähän helpommin, viimeistään keväällä...   =D

                                Leivontaharjoituksia

   Männäviikolla tein piparkakkumuffinseja. Hyviä tuli. Tuli myös joku hiivatin allerginen reaktio,varmaan niistä jouluisista mausteista. Muuta outoa kun en syönyt.

   Päiväkaudet naamanahka ollut niinkuin petolinnun peräpää....

  Torttujakin leivoin. Itse väänsin rahkavoitaikinan. Valmistaikinoissa näkyi olevan liikaa palmuöljyä ja E-aineita.

  Täytteeksi kiehautin luomutaateleita vesitilkassa ja syräytin sauvasekoittimella sileäksi. Ei tarvitse sokeria.

  Vanha viisaus pitänee paikkansa: "Ite kun leivän leipoo, niin paskakii on kun vehnästä."

  Siitäpä tuli mieleen, kun viikolla kävin paikallisessa citymarketissa katsastamassa gluteenitonta hyllyä. Että onko tullut uutuuksia. Ja olihan siellä: Gluteenijauhoa! Valmistettu eurooppalaisesta vehnästä.... 

  Hyllyttäjän tyhmyyttä vai vittuilua, repikää siitä, senkin ruokavammaiset....   =D