Raikasta pakkashuomenta... Sitä on taas tullu lehtiä luettua. Mutta tuolla kirjoittajalla on maantieto pikkusen hakusessa, ei se Pyhäsalmi nyt ihan lähellä Oulua ole. Kuuluu kyllä Pohjois-Pohjanmaahan...

               Niin kaunista... vihreät, vehreät sammaleet ja punaiset marjat, lehdetön pihlaja...

   Mutta nämä... alkaapi tuoksahdella jo kulkijan nenään... Jos näitä nyt joku käypi syömässä, ihan varmasti toikkaroi päissään autoin alle...

                                                                 Oi, miten soma...

                                                                 Liekometsä...

                                                         "Pieni polku, metsän halki vie"...

 

   Taas "ruoka" asioita... Tuo on nykyajan kouluruokaa... Vehnäjauhoja ja rapsiöljyä, selluloosaa ja aromia... Siitäkö on hyvä ruoka tehty?

   Eihän tuossa ole yhtään mitään... 

   Entäs sitten tämä. Kuinkahan moni arvaa, että tätä saostettua ja värjättyä vesiseosta myydään jäätelönä...    😖

    No nyt se onnistu, sieniretki... Eilen ei... Reippaasti lähdin pussi taskussa, että tarkistaisin sienimaitani, mutta... Naapurustossa oli poliisioperaatio... Mennessä kyselin , että voinko jatkaa matkaa vai pitääkö kääntyä takaisin kotiin, sain luvan kulkea ihan vapaasti. Muuta tietoa ei herunut. 
    No poikkesin sille tutulle metsätielle, komean, ison pöllön johdattelemana. Ihan oudosti liiteli vain vähän matkaa kerrallaan, sitä seurailin...

   Palattuani maantielle, ilmeisesti joku ohikulkija oli valtuutettu käskyttämään minua pysymään maantiellä! Siinä selvisi, että oli kadonneen etsintä käynnissä. Katsoin viisaimmaksi palailla kotiin...

   Siinä palatessa sitten eräs konstaapeli uteli olinko nähnyt henkilöä X. Ihan nimeltä hänet mainitsi... Tuumasin  hälle, että joku ukko käski pysymään maantiellä, muita en ole tavannut. Ja mainitsin hälle, että olisi voinut ohjeistaa jo menomatkalla, että missä sitä saa liikkua... 

   Olivat kuulemma olettanneet, että näin vanaha akka pysyttellee vain silleellä tiellä...

   Kyllä hyö löysivät etsimänsä, vaikkakin vähän toisesta suunnasta, missä minä liikuskelin...

                             Tänään sitten tarvoin ihan mielikseni pitkin maita ja mantuja... 

                                    Jännä, niinkuin jotain kirjoitusta, arabiaa tai sanskriittia...

                                  Varmaan se koivunkantosieni, kun koivun kannolla kasvaa...

                                                       Mesikan punaiset lehdet.

    Sadonkorjuuta. Kyssät nostin jo kaikki, porkkanoita, nuita hassuja pökäleitä, on vielä maassa vaikka millä mitalla. Ne kun ei ihan pikkupakkasista palellu...

                                                           Ai s*****a...    😁

                                                   Asetelma, luonnostaan syntyny...

   Näitä piti potkia tiensyrjään... Aatelkeepas, kun tuommonen puolimetrinen teräsvahvisteinen renkaanriekale kopsahtaa viattoman jalankulkijan ohimoon tai pikkuauton tuulilassiin. Siinä suattaa käyvä meleko kippeesti. 

                                                        Kuusikossa lymyää mammutti.

                                                          Huoh,... on se niiiiin kaunista...

    Etanan herkkuhetki. Tämmösiä muutaman sentin pitusia kakkapökäleitä oli joku ängänny tien laijalle. Ei näkyny märässä asvaltissa eikä karkeessa sepelissä jäläkiä, kuka ois ollu asialla. 

                                                        Pakkasaamun aurinko nousee...

                             Joo, ei mittään pikku hallaa ollu, kun ihan kunnon pakkasyö...

   Iltapäiväks lämpeni senverran, että mökkihöperöt hyökkäs sienimehtään. Piti käyvä tarkistamassa, onko tuoreeseen harvennusmehtään noussu yhtään suppista.

   Olihan siellä jonniiverran. Joskus tästä on heleposti saatu korit täyteen, nyt oli konneet polokenu ja rytökasat peittäny sienimaat. Vaan kyllä ne jo ens syksynä sieltä nousoo... ehkä...

     Ja taas mie värkkäsin. Siinä vaaleessa rinkulassa oli pohjana tienlaijalta löytyny kromattu rengas, niinku ois joku vanahan auton lampun kehys ollunna. 

   Tuo ylempi on kattilan lasikannen metallireunus, kun se kans hyppäs lattialle ja särki ihtesä tuhannen pärreiks, ni otin reunan talteen. Inspiraatioo oottelemmaan. 

   Alempi on tuppervaren muovipurkin reunasta, silläkään ollu mittään virkoo. Nytpä on. 😁

    Hyvvää, satteista huomentapäivää. Tai no, päivähän tuo alakaa jo olla... Näin oli luppiinit tehneet uutta kukintoo entisen jatkoks, kannata ennee tähän aikaan uutta vartta ruveta kasvattelemmaan...

    Hiekkatiellä kävellessä... Takkaa tuli täysperävaunu hiekkalastissa, väistin ihan heinikon laitaan ettei sen tarvihe reunaan ajjaa, ettei puttoo tieltä. Vaan kylläpä oli pehmonen tienpohja, täristi ja hytky jännästi koko tie... Ja tuommoset orkoset painu tiehen, vaikka ei ees laitaan ajanu...

    No jopas on kahvi keksitty. En kyllä tuommosella mainospuhheella ostas yhtään mittään! 

Hyvillä mielin ostan ja juon kahvini, enkä sitä halavinta tarjouskahvia. Laatutavarata sen olla pittää...

                                       Joo, kohtahan se on talavirenkaijen vaihto eessä... 😅

    Parsimus. Meinasin jo leikata terät pois äitin neulomista töppösistä, varret aioin säästää ja tehä uuvet terät. Vaan sittepä hokasin, että katotaan monestikko kestää vielä parsia. Ja ihan tarkotuksella on usseempata väriä, ni on hauskemmat. 

     No nyt tämä on valamis. Oli puonnu ovenpielen risutötteröstä tuo kaarnasyvän heinikkoon. Rautalanka oli ruostunu poikki. Ni tuohonpa se passas kerrassaan hyvin, ei sitä tok passoo hävittee...

                                                                          😊

     Löysin virallisen määritelmän mökkihöperyydelle. Eniten sitä esiintyy suljetulla osastolla ja vankiloissa...  Ja tutusta ympäristöstä poistuminen saattaa aiheuttaa ahdistusta... 

   No, minä taijan olla lievä tappaus, uskallan poistua kottoo, jos on jonnekkii tähellistä asiata. 

    Tuommosen virityksen taas pyöräytin... bonsain raatoon ripustin. Yläoksalla kreikkalainen marti-nauha... Rauhaa ja rakkautta, vai mitä se oli...

                           Vieläköhän niitä on tämänmallisia jäätelöpuikkoja olemassa? 

                                                            Yhä kukkii kurenpolovet...

    Eilen lähettiin iltapäivästä, kun ilima selekeni, suppismehtään. Ni eikös vielä joku kantarellikii löytyny, ihan ehtimätä. Löyty sieltä suppiksiakii ihan mukavasti. 

                                                             Nämä ne on jänniä...

                                                             Kääpä... aika hieno.

    Voi miten on tuo kolomihuara kasvanu läpi... Niin on ku atrain tai se, mikä se kallis automerkki olikaan... Äkkiä kävin kahtomassa, se on Maserati...  

    Viikonloppuna kukki vielä samettiruusut nuin nätisti. Nyt minä heivasin ne jo lepikkoon... Ja koiraraukalta oli persaus halennu, pala puuttuu kannikasta. Oli joku räyhähenki kerran viskannu sen kylelleen, siinäkö lie loukannu ihtesä. No, minä hellästi peseksin siitä kesän kuonat pois ja otan kuistille talavehtimmaan...

   Uus rappurallikii minun piti investoija, entisestä oli hitsaukset ratkeillu ja harjoista piikit karissu, ei siitä ennee kalua tullu... Kyllä siihen nyt kelepoo suappaasa pyihkästä. 😊

   Ai että, mitä herkkua... Voissa paisteltua kotimaista omenaa ja kanelia. Ketomon jäätelötä sattu olemaan pakkasessa. Yhtä hyvää on ihan vaniljaisen kermavaahonkii kansa. Tai voipi sen kermatilikan lirrauttaa suoraan purkistakkii...

                                                 Haa, hirmulisko... Ihan selevä triceratops...

                                             Niin kauniisti paisto aurinko tuohon lehteen...

                        Löysin minä taas sieniäkkii samalla reissulla. Sallaatin näistä pyöräytin.

                                                                Niin vihreetä... 

                                                          Kullankeltaiset sänkipellot...

                                               Kyllä se alakaa luonto jo vähä väriä muuttaa.

 

                                                  Sarjassamme hyviä harrastuksia...   😊

                           Aurinkoista huomenta. Ei ne vielä paleltunu, kukat ja kimalaiset.

   Kauriille kuulemma vievät omenia syötäväksi. Mutta minkä juuttaan tähen ne maantien laijalle kipataan? Eikö ois vähä turvallisempata paikkaa, niin niille elukoille, kun autoileville ihmisillekkii?

   Vai aikooko ne tuohon tien ohheen autosta sitten niitä ammuskella... Ei ois mitään uutta siinäkään, näillä kylillä...

                                                  Erään kahvilan mainoksesta... 😜

                                                 Muuten passaa, ei vaan oo sitä viljapeltoo...

    "Tuotekehittelyä", oli vaan vähä käymätöntä mötöstä tuo lanka. Pittää keksiä siitä jottain muuta ja ostaa parempata näin pieniin töihin...

    Eilen oli niin kaunis poutapäivä, heti aamusta oli pakko hyökätä mehtään. Kynsikkäät kyllä oli oltava alakuun käjessä, jotennii kylymältä tuntu... 

                                                                "Karvareunushapero"

                                          Tiällä se sielu leppee...ja immeinen nautiskelloo...

    Aamun kuutamo, aurinko nousi selän takkaa, kuu mollotti toisaalla... Ei taivas ihan nuin tumma ennää kyllä ollu... Joo, ihan käsvaralla ja pikku Canonillani sen nappasin. Somessa aina luetteloovat, millä laitteilla ja tekniikoilla kuvansa ottaavat, ja pinnoovat ja pakkoovat niitä otoksiansa...

   Meleko hyvä päivä taitaa tulla tästäkii, pittää ihan enstöikseen, kuhan palastelen aamiaisen ensin, ne loput eiliset sienet vielä siivota, ja paistella... inspiraatio loppu kesken...   😊