Niin se vaan päivä toiseksi vaihtuu, vaikket tekisi juuri mitään.... Kovin hissukseen on saanut olla, ei äkkiliikkeitä ja kumartelua, eikä pitkiä kävelyjä eikä liian kauan aloillaan oloa. 

   Hyvä, että pihapiirissäkin riittää ihmettelemistä, eipä tästä sen kauemmas tee mieli lähteä...

   Eräänä sateisena aamuna läpimärkä pikkupupu palasteli takapihalla. Vessan ikkuna on hyvä tarkkailupaikka...

    Toissailtana jättikokoinen rupikonna, kaikkien rupikonnien Äiti... oikea matriarkka, taivalsi pihan läpi. Parikymmentä minuuttia viipyi matkalla viljelylaatikoiden takaa autotallin edustalle...

    Tämä ei enää jää huomaamatta jalan alle, kuten ne pienenpienet poikaset...

    Nämä ne on hankalia... ensin lekotellaan nätisti siivet levällään, heti kun alat zoomailla, käännetään kylkeä ja pannaan siivet suppuun...

    Eilen tohdin jo pikku kävelylle. Saappaat jalkaan (helpot sujauttaa, ei tarvitse kumartua...) ja tienvarsisienimöt tutkimaan. Hyvin, hyvin varovasti könysin ojan pohjia.... Eipä ollut muuta noussut, syömäkelvoton paranvoi...

                     Pihasienimössä sentään jo nappuloita. Jätin kasvamaan muutamaksi päiväksi...

    Kun potkaisin saappaat jalasta, tallustelin avojaloin pihalla. Siihen hyppelehti taas tämä pupu, eikä pelännyt minua lainkaan. Istuskeli kaikessa rauhassa... 

    Tovi siinä poristiin...

                            Somessa näkee paljon näitä ruokajuttuja ja elämäntapauutisia... 

    Eilen opittua: FOMO, fear of missing out. Pelko jäädä jonkun ulkopuolelle. Varsinkin tämä soberismi saattaa aiheuttaa moista... Joo, kiva lähteä terassille litkimään viiniä kavereiden kanssa... Ja rokkifestareille... Valvoa aamutunneille... ja kärsiä siitä sitten ainakin seuraava päivä, ehkä kaksikin...

   Mutta tämähän kääntyykin parhain päin: JOMO, joy of missing out. Saat mennä aikaisin nukkumaan, ei aamulla huonoja tuntemuksia, olet virkeä ja reipas heti herättyä...

   Eikä niitä kavereitakaan ole...

                  Raparperi. Kasvaisikohan nuista siemenistä uutta raparperia, jos kylväisin piruuttani...

                                                           Vuohenkello

                                                        Nämä vallan villiintyy...

                                            Hyvin se on Rouva Hortensiakin jaksanut kukkia...

                                                                          😊

    Hellurei, sehän on taas perjantai, eikös ookkii... No, eipähän tuolla ole niin väliä, näin "joutavalla", mikä päivä se milloinkin on...

    Nuo testit on sitten hauskoja. Liekö tarkoitus testata, onko aivosi ihan vinksallaan, jos tuosta selvän saat. No, helppolukuisia joka tapauksessa, vinksallaan tai ei....

                                      Alkuviikosta löytyi jo kourallinen kantarellin nappuloita.

                          Niistä tuli ihan hyvä kastike tuoreen sipulin ja kunnon kerman kanssa.

   Tämmöinen kysely tuli naamakirjaan. "Kyselyyn osallistumisesta ei kuitenkaan välttämättä ole sinulle suoraa hyötyä." Näin siinä oli saatesanat. Elikkäs, ihan yhtä tyhjän kansa, onpahan kyselty.

   Nimettömästi voit vastata, eikä suoria henkilötietoja kerätä. MUTTA...Kerättäviä henkilötietoja käytetään tiedolla johtamisen tarkoituksessa ? ja tieteellisessä tutkimustarkoituksessa. 

   Että kyllä ne sinun henkilötiedot sinne kuitenkin tallentuu.... En osallistunut...

                                                                 Näin...

                                               Tuoreen mansikan makuunkin jo päästy...

    Pitsaperjantai, lohturuokaa... Viikolla jäi jauhelihamuhennosta, niin sen ympärille rakentelin kunnon ketopitsan. Mitä sattuu kaapista löytymään. 

    Joo, sitä lohtua tarvitaan nyrjähtäneen selän hoitoon... Innoissani sommittelin ja kurkottelin sitä T-paitatilkkutyötekelettä sängyn päälle, mutta se keskimmäisen palasen asettelu oli liikaa... 

   Se saamarin noidannuoli.... 😑

     Vaikka en seuraa uutisia, enkä lue isoja lehtiä, näitä "uutisia" tunkee milloin mistäkin tuutista. 

   Joo, kun oli parin päivän hellejakso tulossa, "pekkapouta" otsikoi sen näin...

   Samoin mainoksia työntyy silmät ja korvat täyteen: Joinain päivinä korvamatona soi: Ale on rea, kesä on sommaren.... 

    Erään vakuutusyhtiön mainoksessa juopunut vanhempi rouva kompuroi uima-altaalla ja teloo jalkansa.... ja vakuutus muka korvaa... näinköhän...

   Lääkäriasema mainostaa, että tärkeintä on terveys... Koska on tärkeämpääkin. Niin että mitä?

    Uusia sanojakin olen tässä oppinut. Immersiivinen teatteriesitys. Näitä on ilmestynyt juuri tänä suvena. Joo, se on kokemuksellista ja moniaistillista ja katsojaa aktivoivaa... Ei siis sovi introvertille, joka haluaisi vaan omassa kuplassaan, omalla tavallaan nauttia esityksestä, eikä osallistua millään tavalla...

    Ultrapikamuoti. Eräs kirpputori, tai secondhandkauppa kielsi kyseiset vaatteet... No, jos nämä ovat sitä halpismuotia, ei niistä kyllä ole enää parin pesukerran jälkeen kellekään myytäväksi...

    Uutinen paikallislehdessä: "Ihmisten kulutustottumukset ovat ruoka- ja ravintola-alalla muuttuneet paljon niin koronan kuin Ukrainan sodan myötä..."  Joo, koronan ymmärrän, eihän silloin terveet, piikittämättömät ihmiset edes päässeet ravintoloihin, kun ei ollut sitä passia. Mutta tuo sodan tähän kytkeminen on kyllä jo aika outoa...

    Kyseessä oli paikallinen konkurssiin mennyt ravintola. Tuliko sinne ruuat Ukrainasta vai Venäjältä ja asiakkaat ja henkilökuntakin sieltä myös, vai miten se vaikutti?

   Kyllä tässä ihmettelyä riittää....       😏

    

                                                       On se tuas ilmoja pijelly...

                                     Eilen oli vähä piälle kolomekymmentä astetta mittarissa...

    Kukkia ja viljelyksiä on suanu kastella. Tännään ei tarvihe. Puoliltapäivin nous kunnon ukkonen, sato ja tuuli vähän aikoo meleko reippaasti. 

   Tuunasin minä vähä tuota lamppuakkii. Katotaan kauanko koristukset siinä pyssyy, erikeeperillä ne siihen liimailin...

                                    Tämä orpo lilja se aina jaksaa nousta pihlajan juurelle...

                                 Tuohon lehtiin tyvveen pitäs se kyssä alakoo muotoutua...

    Illalla oli niin lepposata. Ei yhtään itikkata, tuuleksi mukavasti, ja lämmintä... Oisko se ollu niinku sitä linnunmaitoo...? Tuon pystyynkuolleen kukanruapiskon nakkasin kyllä mehtään...

    Lueskelin siinä Hautalehon Antin viimesimpiä seikkailuja...

  Sitte tuli joku elukka rapistelemmaan terassilautain alle, ni piti lähtee sisälle...Rupikonna se tais olla, se näky könyävän sitte nurmikolla.

   Tännään siinä aamukahvia juuvessa tuli pikkunen jäniksenpoikanenkii aamupalalle. Piti olla ihan hilijoo ja liikkumata, että se sai syyvä napostella rauhassa...

   

    Ei h******ti... taasko se alakaa... Yhtään tautitappausta ei oo ollu vielä, mutta kyllä ne siitä ruppee lisimään...                   😏
 

    Kesähän on tunnetusti matkailun aikaa. Joku lähtee kauemmas, vaikkapa Japaniin... joku Hellsinkiin... Tuskailemaan... 

   Ja joku jääpi kottiin, ihmettelemään lähiluontoo... ja elukoita ja hilijaisuutta... No, nuo korpin poikaset kyllä pittää meleko pahhaa ääntä... 

   Minä nyt hurahin tuohon google lensiin... se ainakii sannoo, että tuo ihan tutun näkönen kasvi ois mäkikuisma. 

                                                    Tämä ois akileija, puutarhakarkulainen...

                                                            Tämä ois peltohanhikki...

   Vaan matkailinhan minäkii, ensin vein puolison junalle, sitten kävin käyskentelemässä kotikaupungin vanahalla hautausmaalla...

   Kommeet sieltä on maisemat...

                                                  Näitä etin, ikivanahoja muistomerkkejä...

                                                               Kommeita paasia...

                                                         Näläkään kuolleijen muistomerkki.

                                                                   Näinikkäästi....

    Joo, joku sannoo, ettei sitä itelleen kehtoo ruokoo tehä... Minäpä sitä kehtoon. Paistelin voissa  pikkupannulla, sillä valurautasella, yhen kananrintavilleen. Maustoin tietennii ensin hyväks.

   Sillä aikoo ku se liha paistu, pilikoin pikkusen vihanneksia, ni tuli sallaatti. Juustookii siihen sipulsin. Ja oliiviöljyä roiskautin piälle. 

   Vielä piti ottoo puolikas ketosämpylätä, ku jäi niin makkeet voi-öljyliemet lautaselle... ei tuommosia herkkuja passoo jättee syömätä...

   Tässä illankähmässä pittää kahtoo vielä telekkaria, ihan isolta ruutulta aattelin... tulloo Tour de Francen joukkueijen esittely. Lauantaina se alakaa...       😊

    Juhannus, siinähän se mäni, matonpesun merkeissä. Aattona kävi pari ystävää, saunottiin ja syötiin ja poristiin. Mitäpä sitä muuta tarvihtookaan...

                                                                Keisarinkruunut...

                                                           Päivänkakkarat...

                                        Tämä jättiputki on googlen mukkaan karhunputki.

                                       Oon aina luullu sitä vaan isoks koiranputkeks...

                                Tänä vuonna padassa on kyssäkaalia, pottua ja puna-ailakki...

                                Oiskoon tämä västäräkin poikanen? Tuossa se istuskeli rapunpielessä.

                                                             Tulloo puolukkata...

                            Niittyhumalat ja valkoapilat kukkii nurmikolla... jos ennättäävät ....

                                                                       Partasuti...

   Näitä oon jo kaivannu, eihän nuo ihan oo hävinny olemattomiin... Vaan likellä on ollu noutaja tuollakii, ku häntä on jääny...

   Aika pulskalta näyttää, tekisköön tuo pikkuliskoja...

 

                                         Ei minnuu ainakaan pieretä, nykysellä ruokavaliolla...

                                          Itku se suattaa ennemmin tirahtoo.... 😊

                                                    Juhla ja juhannusaatto... 

    On kyllä senverta juletto ilima, ettei tarkene kirmailla alasti ruispellossa... Liekkö nuita ruishalameitakkaan lähiseuvulla...

                                                        Uuvet kesäkukat hauvallekkii...

           Orvokit oli säilyny niin hyvinä, että toinpa pihhaan. Joku kyllä sannoo, ettei hautuumaalta saa mittään tuuva pois, vaan en minä niin taikauskonen oo.

                                                         Jännä kolmikko.

                   Katoin, että onpa kommee, vaan oli jo kuolema korjannu. Raatopartio työntouhussa...

    Maariankämmeköitä olin kahtelemassa, ei näkyny. Tämä kaunotar on valkolehdokki. Ihan ennennäkemätön....

    Pyhä Kristuksen kukka...Jossain Getsemanessa oli kasvanut pääsiäisenä... Rauhoitettu kokonaan, kannattaa vain ihailla aloillaan... Tuoksuu hyvältä, varsinkii yöllä... 

                                                                   Taas ne oli "sillai"....

                                                               Tienvarsiruusuja.

                            Vessan ikkunassa... Ulkopuolella tosin, tuulen tuivertama verkko...

                  Aamiais"leivät".... Päällyksethän ne on parraat... Ja juustoleipähän on leipä....

                                                                        😊