Lomamuisteluksia, osa 2.  Yhtenä kauniina päivänä (hih, niinhän ne oli kaikki...) pistäydyttiin naapurikylässä, Petrassa. Eipä siellä ollut muuta, kuin "Church on the Rock". Ei siellä rokkia soitettu, olipahan rakennettu kirkko kalliontöppyrän päälle.

    Hieman oli paikkapaikoin rapistunut, mutta vessat oli kävijöiden iloksi rakennettu. Ja eihän se aina suju niinkuin Strömsössä, se ovien suunnittelu.

                                        Kauniitahan ne on kirkot näillämain joka paikassa.

                                                         Maisemia kirkon nurkalta

                   Kieltä taitamattomana olettaisin, että näin paljon saaneet EU-rahaa kirkolle...

                                                      Ei oo joukon roisketta...

                                                     Hiljaisia kujia, taustalla se kirkko...

                                                Rabbit Island, jänisten valtakunta.

                                                                      Pääkatu

                                                    Vaan bensa täällä on kallista...
           Ja elekeehän mittään, ei nämä turinat vielä tähän lopu... to be continued...     =D

    Lomamuisteluksia Lesvokselta, Molivosin (Mithymnan) kylästä. Tässä näkymä huoneemme parvekkeelta. Noilla terasseilla oli kerrassaan huimaava istuskella.

    Vasten auringonsiltaa... Lahdella päivysti saksalaisen ihmisoikeusjärjestön laiva... mitähän lie tarkkailleet?

                                                          Auringonlasku

                                                         Molivos ja linnoitus

                                                     Ravintolan lasku ja kuitti...

                                                 Jorgos ja Jannis kalansiivuussa.

                                                                       Satamaa

                                               3rd century B.C.  Hautausmaan jäännökset.

    Kujilla kiipeillessä eräällä nurkalla mummo opasti: ojenteli kättään rappuja ylös ja hoki: castro, castro... Meinasin vastata: Viva la Fidel... mutta kiittelin vaan nätisti... efaristo...

                                Muurin aukosta näkyy somasti meidän pikkuruinen hotelli.

                                            Mikähän polttouuni lie tuo rakennelma?

      Minä en ihan noin reunalle tohtinut istumaan. Saati sitten syömään siinä... Piti tuoli siirtää seinän puolelle...
      Ja tarina jatkuu, tässä oli vasta alkupalat reissusta...       =D

     Sillaihan siinä kävi, ku alakaa nuo oireet piäpuolessa helepottoo, se iskeyty tauti niveliin. Semmosta sommoo kuumotusta polovissa ja kyynäspäissä. Lonkkia ja olokapäitä poltteloo. Kylykiluitakii jomottelloo. Sormia ja varpaita vihloo ja näpit on ihan ouvon tuntuset pökäleet.

     Iltayöstä sain nukuttua jonku tunnin. Sittenpä vaen kylykee kiäntelin, torkahtelin ja oottelin uamua. Korvatuluppiakii mallasin, jos sillä konstilla sais paremmin unen piästä kiinni. Ei se onnistunu. Lie korvattii turvoksissa.

     Että sitähän se minun uneni ties. Toissaviikolla unjkakkiainen näytti oikein mustoo ja vinkerätä sontoo. Aena se joku ähhäys tulloo, ku semmosia unia kahteluttaa.

    Laetan tähän kuitennii mukavia syksysiä kuvia, ettei niin ankeelta näytä. Ku kohtahan se sitä räntee alakaa satamaan, sitte ei oo paljo väriä mualimassa. Muutaku harmoota.      =D

    No niin, nyt ollaan taas palattu "normaaliin". (Mitä ikinä se tarkoittaakin!) Tässä on nyt ollut kaikenlaista...  Ensin oli tämä kone pimeänä viikkokaupalla, kunnes ATK-tukihenkilömme herätti sen henkiin.(Kiitokset hälle siitä)

    Sitten käväistiin viikko Kreikassa, Lesvoksen saarella tällä kertaa. Oli lämmintä ja mukavaa.

   Ruoka oli hyvää ja annokset isoja, aina tahtoi vähän jäädä hävikkiä. Varmaan antoivat jämät kissoille ja koirille, olivat niin hyväkuntoisen näköisiä.
 Merivesi oli kylmää ja piikkisiä merisiilejä aallot viskoi kiviselle rannalle. Hotellihuoneen vessasta ei tahtonut kakkapökäleet osata alas,... muuta negatiivista ei tule mieleen.
 
   Sittenpä alkoi minun työkokeilu (sama paikka, mihin olin jo viime joulukuussa tyrkyllä, kunnes teloin jalkani).
   Ja niinhän siinä kävi, ettei käynyt paljon mitenkään...
Maanantaina aloitin puuhastelun tilkkujen parissa. Tiistaina jo otattaa allergialääkettä ja illalla on huuhdeltava nenäonteloita. Keskiviikkona ei enää pärjää ilman panacodia.
   Hampaat tuntuu irtoavan ja kurkku räjähtää... Torstaina Enskaan...
Siellä viisas tohtori meinaa, että nyt pitää vaan altistua, että saadaan astmadiagnoosi! Ei tahdo millään uskoa, että miten sitä kipeänä kampeudut työpaikalle, (kun oireet pahenee koko ajan) saati kykenet siellä järjellisesti toimimaan.
   Vihdoin, kun itkua vääntäen selitin oireitani, kirjoitti sairaslomalappuun, että työkokeilu joudutaan keskeyttämään.
   Kyllähän työtilat ovat nyt siellä uudet ja puhtaat?,  mutta kaikki materiaalit, kankaat, langat, paperit, ovat sieltä saastuneista tiloista, mistä joutuivat juuri muuttamaan pois...  kuulin jonkun mainitsevan jotain sädesienistä, noista salakavalista pirulaisista....
   Niin, tämä alkaa nyt olla sitä "normaalia".      =D

Löytyihän tähän kuviakin.... kun vähän minnuu taas opastettiin...  =D

                                             
                        Kuvatonta tarinaa - tavatonta kurinaa!
 
   Tähän ajatellut kuvat ovat pöytäkoneen uumenissa, joka jostain syystä päätti nyt "halavautua". Vaan kait sen nyt kaikki tietää miltä metsä ja sienet näyttää...
   Nyt se taas iski. Jokasyksyinen vaiva: sienikiima! Monena päivänä tällä viikolla on tormattu sienimetsään.
   Toissatalvena harvennetussa mäntymetsässä ei viime kesänä kasvanut yhtään sientä. Luultiin jo menetetyn hyvä suppispaikka. Mutta nyt oli. Metsäkoneen ajourilla ja hakorytöjen allakin.
   Nyt minulla on "sienestäjän salainen ase" - työhanskat. Ei yhtään niin paljon juuri ollenkaan inhota kaivella sammalikkoa ja juurakon alusia. Miten en tätäkään ennemmin ole älynnyt....     =D
  

   Mykyrokkaa. (Oikeata rokkaa, eikä mitään hernekeittoa, jota hämäläiset rokaksi sanoo...)
Sitä ei ihan helteellä, eikä kahdelle hengelle viitsi....
   Lauantaina oli tarpeeksi syöjiä tulossa, kymmenen litran kattilalla sitä keittelin. Lihat kypsensin jo perjantaina valmiiksi.
   Sian- ja naudanlihaa, maksaa, sydäntä, munuaisia (ryöpättynä tietenkin, ettei maistu kuselle).
Sipulia, suolaa, pippuria, verta (voita, sipulia, salt & peppar, ja jauhoja mykytaikinaan). Ja perunoita.
   Mykyt (vai myvyt?) tein Virtasalmen tummasta jauhoseoksesta. Siinä on juuri sopivasti tattaria.
Pippurit laitoin kiehumaan mukaan teesiivilässä, se langalla kiinni kattilankorvaan. Eipä tarvitse sitten syödessä niitä liemestä onkia.
   Ihan yksinkertainen arkiruoka... enkä tietenkään siinä touhutessa älynnyt edes kuvata keitoksiani, vaikka semmonen oli ajatus alunperin....        =D

   Otan Panadolia päänsärkyyn, joka aiheutuu Zyrtecistä, jota otan allergiaoireisiin, jotka johtuvat Relenzasta, jota otan mahavaivaani.
   Joka aiheutuu Ritalinista, jota otan keskittymiskyvyn puutteeseen, joka johtuu Scopodermista, jota otan pahoinvointiin, jonka sain kun aloitin Lomotilin, jota otan ripuliin, joka johtuu Xenicalista, jota otan kontrolloimattomaan painonnousuun.
   Joka puolestaan johtuu Paroxetiinista, jota otan ahdistuneisuuteen, joka alkoi kun aloitin Zocorin laskemaan kolesteroliani.
   Koska liikunta ja terveellinen ruokavalio, ne nyt vaan ovat niin vaivalloisia!

   Kuinkahan moni ihmispolo on oikeasti tällä tiellä?
 Lääkkeiden nimien, vaikutusten ja käyttötarkoitusten oikeellisuutta en tiedä, (tuttuja vain kaksi ensimmäistä).
   Netistä joltain hupisivustolta tämä pomppasi silmiini, mutta eiköhän tässäkin liene "totta ainakin toinen puoli"...     =D