Sillaihan siinä kävi, ku alakaa nuo oireet piäpuolessa helepottoo, se iskeyty tauti niveliin. Semmosta sommoo kuumotusta polovissa ja kyynäspäissä. Lonkkia ja olokapäitä poltteloo. Kylykiluitakii jomottelloo. Sormia ja varpaita vihloo ja näpit on ihan ouvon tuntuset pökäleet.

     Iltayöstä sain nukuttua jonku tunnin. Sittenpä vaen kylykee kiäntelin, torkahtelin ja oottelin uamua. Korvatuluppiakii mallasin, jos sillä konstilla sais paremmin unen piästä kiinni. Ei se onnistunu. Lie korvattii turvoksissa.

     Että sitähän se minun uneni ties. Toissaviikolla unjkakkiainen näytti oikein mustoo ja vinkerätä sontoo. Aena se joku ähhäys tulloo, ku semmosia unia kahteluttaa.

    Laetan tähän kuitennii mukavia syksysiä kuvia, ettei niin ankeelta näytä. Ku kohtahan se sitä räntee alakaa satamaan, sitte ei oo paljo väriä mualimassa. Muutaku harmoota.      =D