Jäljestystä...

                                              Ihan aina ei selviä, mikä on jäljet jättänyt...

                                              Tästä on männy "Nuhvi" tahi Fordson Major... 

                                                  Vai oiskoon ollu vallan Valametti...

                                               Hmmm... naapurin moottorikelekka.

                                                       Liekkö Lynx....

                                                               Tämä on ainakii Lynx lynx...

   Tämän jälen kun näkkee, ei tarvihe säätietoja katella... Kun jänis tuollai vettää kynsiään, tietää se lumisajetta. Seuraavana päivänä olikii jo meleko tuisku.

 

                                              Aijai,... liekkö ollu piänkivistystä pupujussilla, 

                                                     kun on ottanu pajunkuorta ensavuksi...

                             Saukko, se Lutra lutra, on lutraillut tuosta sullaan purroon...

                                          Liekkö peräti Pörsään asti lasketellu...

   Suuri Valkoinen Metsästäjä. Tässä maantien laijalla heillä on vakituinen passipaikka... Joskus olen nähnyt, kun mies istuu autossa ja tutkii puhelintaan, oottelee, kun jäniksen aju tullee likelle. Sitten kömpii tussarisa kansa tien reunaan....        😏

      Ihmettelyjä taas kerrakseen...     Tätä elukkata oon aina ihmetelly. Luojalta on alakanu käyvä tarpeet vähhiin, kaikki viimeset varaosat on lykänny sammaan elläimeen... 

                         Voe että on lupsakkata tuota savolaesta voeta leivälle pyihkästä...

                                            Kärppä tahi lumikko asustellee pihapiirissä...

          ...tovin oottelin, josko sen näkisin. Jälet oli tukkipinon alle. Niin on kyllä noppee elukka, että kuvvaa siitä en kerkiä saaha...  

                                                            Operaatio hirvikäristys. 

                    Hetken aina välillä oottelin, että pinta sullaa sevverran, että veihti pystyy...

                                           Ai että, nämä ne aina jaksaa minnuu naurattoo...

   Ja tuas, uutta lankoo vuan piti käyvä ostamassa... Ei maha mittään, kun tuli niin hyvä malli keksittyä. Vielä tässä vaiheessa ei oo mittään hajuakkaan, mitä tästä joskus tulloo.

    Voip olla, että joskus vuosiin piästä löyvän jostain laatikosta kasan valamiita palasia....

   No mutta tämä! Jauhelihan murskausväline. Herraisä sentään, miten sitä on iliman tätä vehettä ikinä pärjätty.....             😏
 

      Eilen en kuontunu kävelylle. Istuin rappusilla, kahet villasukat jalassa, myssy silimillä. Aurinko paisto nätisti, vinkka kävi vähä persauksiin...Yritin lukkee kirjoo... Välillä se on tämmöstä.... 

     Kaupunkireissut on ruvennu rasittammaan. Liian monta asiata on kerralla... Viime viikolla piti Kelalla käyvä, se häirihti jo yöunia... Sen jäläkeen oon nukkunu jo vähä paremmin.

     Myöhän nukutaan eri kammareissa ukon kansa. On tuota yli neljäkymmentä vuotta vierekkäin muattukii. Nyt pittää "ottaa ettäisyyttä" ja sitä muodikasta "ommaa aikaa"....

      Ei vaineskaan!

     Tuo minun selekä kun nyrjähti sillon ennen joulua lumitöissä, sen jäläkeen ei oo kärsiny pehmeelle patjalle asettua. Pari kertoo kokkeilin, vaan iski niin juuttaanmoiset krampit ja sätköset selekään, että henki salapautu ja tuntu että kuolema tulloo justiisa... 

     Sittepä oon muannu evakkopatjalla ja kammarin kovalla sohvalla. Eipähän häirihe korsaukset, eikä minun yölliset vaellukset ja hiippailut uamuhämärissä... 

    Tännään näkkyykii olovan tuiskupäivä. Suas nähä kehtooko kovin kauvaks tännäänkää...

   Vuan kahtokeepas tuota lintua, kenkänokka on nimeltään. Eikö ookkii meleko vittuuntunneen  näkönen elukka... Mikähän sitäkii rissoo? Se on varmaan kuullu näitä Marriinin puhheita... 

                                                                  😏

                Joka vanhoja muistaa, niin.... joku joutuu vielä vastuuseen sanomisistaan.

                                                  Välikevennystä vakaviin aiheisiin.

                   Kun kysyt asiallisesti ministeriltä tärkeästä asiasta, tällaisen vastauksen saat.

                                                            Ihan täyttä paskaa...

                              No, eipä ole matot suorassa tuonkaan vintillä... Nimi on enne...

                                          Huoh, oi niitä aikoja, kun kesäkeli oli normaalia....

     Niin, miksei Joensuun Kauppahalli. Selkeäää ja yksinkertaista. Ihan sama logiikka, kuin Iisalmen uimahallin kanssa, väkisellä väännettävä hassu nimi.

                                                             No, jo on aikoihin eletty... 

     Jossain sentään joku toimii. Keksittiin pyörä uudelleen: hoitaa ja kuunnella kaikki vaivat. Ja vielä sama lääkäri... Miten ihana tilanne. Toisin on meillä, lääkäri ei vaivaudu edes katsomaan potilasta, kirjoittelee vaan sopimattomia tulehduskipulääkkeitä allergiselle... 

     Tai siis oli.... nythän uuden hyvinvointialueen aikana et edes pääse terveyskeskukseen lääkäriin. Ellet ole vuotamassa kuiviin, tai slaagin saaneena joudut ensiapuun. Silloin pääset hoitoon, jos lanssi sattuu ottamaan kyytiin. Sekään kun ei ole itsestäänselvyys.

      Jossain pitäjien perukoilla lanssi käy paikalla potilaan luona, tarkastaa tilanteen, ei oteta kyytiin, ajellaan takaisin Iisalmeen tyhjällä autolla... Sitten potilas tuskissaan odottelee sitä kelataksikyytiä, joka tulee joskus tuntien päästä, jos silloinkaan. 

    Ihan vitsi koko hyvinvointialue..... Muu ei toimi, kunhan johtajien palkat juoksee...😏

   Hohhoijaa, sitä ollaan taas jo perjantaissa... Ja maaliskuussa talven kovimmat pakkaset. Yönseutuna. Aurinko armahtaa jo päiväsyvännä. Vaan kylymä vinkka on puhallellu.

   Teerenpeliä koivujen latvuksissa. Aamuhämärissä (talvenharmaan) ikkunan läpi kuvattu... 

                                                          Täysikuu aamutaivaalla.

   Prismassa käytiin... En kyllä yhtään tiijä, mistä tässä varoteltiin. Kahtelin ympärilleni, en havainnu mittään poikkeavaa... Kait se nyt taivas putovaa...

                     Oi, taas se ilves oli liikkeellä. Ihan tuoreet jälet, samassa kohi, kun ennenkii.

                     Minä siinä huastelin, että mihinkä asti mänit, tuleppa näyttäytymmään... 

    Johan oli outo elokuva. Karmiva musiikki, parissa kohtaa säikäytti niin, että suusta lipsahti "huisaatana"... Mutta niin oli koukuttava, loppuun asti oli katottava, ja silti jäi jotain vielä arvuun varraan... Viaplaylla ainakii näkkyy, lie muuallakkii.

               Siinäpä hyvät ohjeet. Minä oon alakanu seurailemmaan tämmösiä "guruja"...

                       Siellä se kesä oottaa, hymyssä suin... Lisa Aisato, norjalainen taiteilija.

                                               Tästä tulee kyllä hyvälle mielelle...

   Pyöräilymatto. Keräsin kaikki trikookudesompurat ja telkkarin ääressä virkkailin maton. On menossa Tirreno - Adriatico Italiassa ja Paris - Nice Ranskassa. Tämän viikkoo siellä polokeevat...

   Mitähän minä seuraavaks keksisin, kun tuo valamistu etuajassa, kun kutteet loppu. Pitäskö purkaa sipasta joku tekele, ja tehä uuvestaan. Ei ois ensmäinen kerta.... 😊
 

     Ruokajuttuja. Salaatti, kaikesta koottu... Sillon kun ei keksi mittään muuta, tonnikalaa ja rapuja, vihanneksia ja juustoja, mitä kaapista löytyy. Kastikkeeksi omatekemää majoneesia tai ihan vaan oliiviöljyä. Rouhaus pippuria päälle....

     Tämä näyttäis aamiaiselta, kun on nuo vitamiinit... Välillä oli nuo Babybel- juustot pannassa, kun niissä oli jotain Disneyn prinsessoita kuoressa. Miehän boikotoin.... Hyvä, että nyt ovat normaalin näköisiä... 

    Tämä saattaapi olla lounasta, tahi sitten aamiaista... Etualalla Kurimon piimäjuustoa, A2- lehmän maidosta tehtyä lähiherkkua. 

  Vihreitä lettuja, lehreitä v.....ja. 😁 Kukkakaali-parsakaalimuusin jämät, muna, kermaa, mantelijauhoja, psylliumia... Eikait siinä muuta, hirveen hyviä olivat. 

    Poromuhennosta. Keittelin poronluita hyvin maustetussa liemessä muutaman tunnin. Sitten perkasin luut pois, pilkoin lihat ja vielä kermatilkassa hauduttelin. Keitinliemestä ongin porkkanoita ja kylkeen kiehautin kaaleja. Liemi odottaa pakastimessa seuraavaa inspiraatiota...

    Sit mie otin kantarellipussin pakkasesta ja kyhäsin piirakan siitä poromuhennoksesta ja sienistä. Aurajuustolla höystin, ja vielä oli niitä liemessä kiehuneita porkkanankappaleita. Päälle tyhjentelin jugurttipurkin pohjat ja pari munaa. Sekä tietenkii juustoraastetta. 

    Taas sitä sammaa sallaattia. Juustona tällä kertaa Saloniemen vuohengoudaa. Välillä piti vaihtaa jo isompi lautanen, kun tuli niin reilu satsi. Päälle vielä ketosämpyn puolikkaasta paistoin krutonkeja. Oliiviöljyä lorottelin päälle.... Kylläpä tällä aamiaiselle asti jaksaa... 😊
 

     Mainoksista... Maksasitko tästä kolmesenttisestä puukappaleesta 104 euroo? Kova on hinta, vaikka jalopuuta onkii...

     Ruokakauppojen mainoksia silimäillessä tuli mieleen vanha leikki: mitä tältä sivulta ottasit? Tulppaanikimppu ja juusto olivat yhessä ison marketin mainoksessa käypäset ostokset. 

   Onpa komiat siivet... päivän se lenteli ja sinkoili lampussa, sitten oli kuolla kupsahtanu pöyvälle.  Vaan juluman näkönen pärstävärkki hällä on....

    Haa, verta.... Veriroiskeet elläinten jäljissä saapi mielikuvituksen liikkeelle... Olikohan tuolla isompikkii vamma, kun tassu auki?

   Defenderin ostin, uuven hiiren, ku entinen herkes rullaamasta. Nätin punanen on... Piti miettiä, mitä tuosta nimestä tulee mieleen, no sehän on Vera Stanhopen Land Roverin kaima.... 

   Monta siinä on nappia, mistä ei näytä mittään tapahtuvan.... No, tämä olikii halapa yksilö...

                           Metänperille tallustellessa tarvitaan mörönsyötti mukkaan.

     Minä kun mänin pikkutyttönä kouluun, siellä opetettiin uskontoo. Mie raukka luulin, että ois kerrottu kaikista maaliman uskonnoista, vaan eihän sitä.... Kait minua oli kotosalla sen verran viisattu, että on niitä muitakii, kun körttiläisiä.... "Itekuttain uskosa auttakoon", sano äiti aina sopivassa tilanteessa...

   Mitenkähän lie nykykouluissa tuon uskonnon laita?

    Hyi kauhia minnuu... Kamalata kulttuurista omimista... Tein kreikkalaisen Marti-nauhan ranteeseen. Valakonen on puhtautta, punanen elämätä. Maaliskuun jäläkeen voipi ripustaa puun oksalle. Pihakoivuun aattelin...

    Ettei vaan sattunu vielä turkkilaista villalankaa....

    Maaliskuu maita näyttää? Täh, ei meillä. Monesti on vielä vapunaattona täyvet hanget, kulukuväylät ehkä sulana. Vaan aurinko lämmittää jo, kuistilla alakaa chilin taimet kasvoo ihan kohisten, tai sitten ei... Siinon vallassaan...

    Joo, jottain pittää välillä piirustella, kun ei kehtoo aina neuloo ja virkatakkaan. Aina sitä jottain virkinettä on oltava... Alako käyvä jo värit vähhiin, pittääkii investoija uusia tussia kun käypi kylillä...

                                                                       😏