Taidetta junaradan alikulussa. Perhosia... jonkusortin metamorfoosi lie käynnissä... Ovat olleet siinä jo alakukesästä, ihmeesti säilyneet sotkemata...

   Sota-aikanen pommisuoja, luulisin. Vaan mitähän varten siihen on annettu tuon vesakon kasvaa päälle?

                                                    Hmmm... voiskoon tuonne kiivetä...    😆

   

                                                         Sähkökaapissa hauska maalaus.

                               Tämmönen ruuhake säikytteli minnuu, kannoin pihalle mokoman...

    Nyt on urakka, 654 sivua, kahen viikon pikalaina. Semmonen tiiliskivi, ei oo mukava lukkee sängyssä pitkällään, ei käjet kestä...

    Muuten on sujuvata tekstiä, heleppolukusta, ihan kuulen mielessäin Seelan äänen kun Tampereen kielellä haastelee. Ja Antti Heikkinen ossaa hommansa.

    Tämä se on aina hauskaa, perhoset. Niin nätisti ensin siipiään levväyttellöö, heti pistää suppuun, ku likelle pääset...

     Meleko tasasen lämmintä on ollu... Nythän tuo mäni piliveen, jossain kuulu vähä niinku ois ukkonen jyrähtäny. Optimistisena jäin oottamaan, josko se saje tulis. Ei tainnu tulla...

    On niin kuivakkata, pihanurmikko ruppee jo ruskistummaan. No, tienvarsilla pystyyn kuivaneet lepät ja kaikki muut yrttilöiset tuoksuu... Ihan tuli se Kreikkafiilis....

    No mutta nythän siellä alako hienosti sattaa sihhuuttaa, kauankoon tuo kestää... 😊