Minä sitä en jätä kivveekään kääntämätä... eikäku piti siirrellä nuita, lahos se kanto niijen alta.

   Yhtenä yönseutuna oli kellahtanneet pitkin heinikkoo... Nyt ne suapi olla tuossa saunan nurkilla.

   Minä niin tykkeen näistä liljoista, kun niillä on niin kommee nimikii... keisarinkruunu...

   No mutta kukas se siinä minnuu oottelee... Nyt ei oo rusakko, ihan on jänis, kun sillon valakeeta ja mustaa korvissa. Ja häntätupsukii ois valakee, jos näkys...

                                                        "Ei niin turhaa paikkaa etteikö

                                                                   kerran käydä vois..."

   Jostain kumman syystä näillä tallustellessa alkoi päässäni soimaan Klamydian Miljoonan kilsan tennarit....

   Paljon oon vieny (hyviä ja kalliita) kenkiä kirpparille, hyväntekeväisyyteen. Vaan näistä en luovu, vielä meillä on monia yhteisiä kilometrejä jälellä.     😊