Taidetta junaradan alikulussa. Perhosia... jonkusortin metamorfoosi lie käynnissä... Ovat olleet siinä jo alakukesästä, ihmeesti säilyneet sotkemata...

   Sota-aikanen pommisuoja, luulisin. Vaan mitähän varten siihen on annettu tuon vesakon kasvaa päälle?

                                                    Hmmm... voiskoon tuonne kiivetä...    😆

   

                                                         Sähkökaapissa hauska maalaus.

                               Tämmönen ruuhake säikytteli minnuu, kannoin pihalle mokoman...

    Nyt on urakka, 654 sivua, kahen viikon pikalaina. Semmonen tiiliskivi, ei oo mukava lukkee sängyssä pitkällään, ei käjet kestä...

    Muuten on sujuvata tekstiä, heleppolukusta, ihan kuulen mielessäin Seelan äänen kun Tampereen kielellä haastelee. Ja Antti Heikkinen ossaa hommansa.

    Tämä se on aina hauskaa, perhoset. Niin nätisti ensin siipiään levväyttellöö, heti pistää suppuun, ku likelle pääset...

     Meleko tasasen lämmintä on ollu... Nythän tuo mäni piliveen, jossain kuulu vähä niinku ois ukkonen jyrähtäny. Optimistisena jäin oottamaan, josko se saje tulis. Ei tainnu tulla...

    On niin kuivakkata, pihanurmikko ruppee jo ruskistummaan. No, tienvarsilla pystyyn kuivaneet lepät ja kaikki muut yrttilöiset tuoksuu... Ihan tuli se Kreikkafiilis....

    No mutta nythän siellä alako hienosti sattaa sihhuuttaa, kauankoon tuo kestää... 😊

 

                                                                       Ihan pihalla...

   Se on taas googlelenssi laulanu. Tuon se sannoo olovan joku perhosen kotelo, lajia ei tienny sekkään.

Joo, ku ei näillä kelillä oikein asvalttitien laita houkuttele tallustelemmaan, ni ihan pihalla, paljain varpain on mukavampi kuleksia. 

   Tämä on kukkakärpänen. Eikös se kärpäsen surina tule sen siivistä, eikait se suullaan päristele? Mutta tämä yksilö piti pienenpientä ininää tuossa imeksiissään minun aamiaislautasen reunaa... 

   Ukonkello, vain kaksi kukintoo... Loput oli se "jänis" tuhonnu, kovin oli korkeelta kukkavarret napsinu poikki... iso yksilö ollunna...

    Vuohenkello on hävinny kokonaan, kevväällä siihen lehet nousi, mutta mystisesti hävis...

   Vuorenkilipi, kevväällä tuossa oli vain ihan ruskeita lehtiä. Saksin ne kaikki pois ja nyt näin nättiä uutta kasvustoo pukkaa...

                                               Tämä pulloharja on punapajuangervo. 

   Tämä on viitapihlaja-angervo. Joo, ovat näitä muutaman vuosikymmenen takasia puutarhakasveja, jotka nyt on niitä haitallisia vieraslajeja... 

                                                       Tulloopa kommee vaahterapuska... 

                 Pihtakuusi, nimeltään "Jaakko"... Hirmunen kasvupyrähys on hälläkii ollu.

                                        Kahtokkee, miten alakaa jo tommaatit punastua...

   Tästä se lenssi sannoo, että kimalaisvieras, joku loiskärpänen... Missään tuo loisii, pitäskö sekkii ruveta hävittämmään, ku on semmonen pahis... Munnii toisen pessiin vai pessii toisen munniin, vai miten se...    😊

   Minä sitä en jätä kivveekään kääntämätä... eikäku piti siirrellä nuita, lahos se kanto niijen alta.

   Yhtenä yönseutuna oli kellahtanneet pitkin heinikkoo... Nyt ne suapi olla tuossa saunan nurkilla.

   Minä niin tykkeen näistä liljoista, kun niillä on niin kommee nimikii... keisarinkruunu...

   No mutta kukas se siinä minnuu oottelee... Nyt ei oo rusakko, ihan on jänis, kun sillon valakeeta ja mustaa korvissa. Ja häntätupsukii ois valakee, jos näkys...

                                                        "Ei niin turhaa paikkaa etteikö

                                                                   kerran käydä vois..."

   Jostain kumman syystä näillä tallustellessa alkoi päässäni soimaan Klamydian Miljoonan kilsan tennarit....

   Paljon oon vieny (hyviä ja kalliita) kenkiä kirpparille, hyväntekeväisyyteen. Vaan näistä en luovu, vielä meillä on monia yhteisiä kilometrejä jälellä.     😊

                                                        No nyt on hyvä luonnehoroskooppi...

   Iskelmäjuhlien jutun toimittajalla on ehkä pikkusen opiskeltavaa... Vaikkapa heinänteosta.... Ei nuo ole heinäpaaleja! Eikähän tuossa edes oteta selfietä... 

   Tämä se kasvaa joka kesä samasta laudanraosta. Tänä aamuna jäniksenpoikanen kävi syyvä napsimassa siitä muutaman päivänkakkaran..

                                              Mikäs se olikaan tämä pikkukukkanen ohdake....

                                                         Oi että angervot tuoksuu...

                                                           Kohta meillon tommaattia....

     "Kun ympärillä on vain hiljaisuus, alkaa mielikuvitus myrskytä. 

       Mutta kun ympärillä alkaa myrskytä, mieli hiljenee."

     Nyt ei taho malttaa laskee kirjaa käsistään...

     ja tämä tarina on tosi....        😊

     On se nyt ilimoja pijelly.... Kohta on kello kaheksan, mittarissa seinänvarressa kolomekymmentä astetta lämmintä. Nii että, tulihan se kesä sieltä...

    Joo, elekee kahtoo niitä uutisia... Ja jos katottii, elä pijä iäntä niin isolla, että kuuluu melekein nuapuriin asti...

    Maanantaiaamuna alako semmonen punanen helikopteri pörrätä tässä ihan meijän ympärillä. Metän lannottaja oli. Ukko kävi uteliaisuuttaan mopolla kahtomassa sitä laskeutumispaikkoo, ihan tuossa likellä ku oli. Minä katoin vain flightradarista....

   Vaan taijenäyttelyssä kävin. Pohjolankavun koivukujalla. Ei ollu kovin paljo teoksia, enempi on ollu männävuosina. Ei nuo kaikki ollu oikein minun silimiin mukavan näkösiä...

   Tämä oli joku koivun ylistys, marmoria...

                                                         Ihan niinku ois joku pelihahmo...

                                                   Tämä oli hieno, lasitettua keramiikkaa...

                                                         Nyt en oikein tiijä, mittee sanos...

                                                      Vaan tällä oli meleko paha skolioosi...

    Liekkö näissä käytetty niitä seitenkymmenluvun keinonahkasohvia, ihan siltä näytti tuo materiaali.

   Vain hyvät on ilimeet näillä... Mainioita ovat. Taiteilijannii tiijän, Heli Ryhänen. Hällä on ollu ennennii hirmu hyviä teoksia tiällä näytillä.

    No mutta... siellähän ne piileksii, kantarellit. Nii että taas piti käyvä.... Laitoin jo yhen pussukan pakkaseen, ei kerkiä jälestä kaikkia syyvä...             😋

 

                                                            Suloinen sunnuntai...

   Ensimmäinen aamu, kun tarkeni pihalle paitasillaan... Ja perjantaina, iltasella, oli kesän ensimmäinen ukkonen. Muutaman kerran jyrähteli ja siinä se. Yöllä vielä kerran paukautti niin, että heräsin. Ja sato taas aika rankasti.

 Iltahämärissä, kun vejin kammarin verhoja kiinni, ni kaks juuttaan suurta rupikonnaa istu hievahtamata pihanurmikolla ja näytti nauttivan satteesta.  

 Sittenpä on ollukkii ihan hyvä ilima, helteestähän nuo jo varottelloo...

                                                  No, eipä nuita oo ihan vaivaks asti....

                                   Apila ei ossaa päättää, oisko sitä punanen vai valakonen...

    Oi ihana, sislisko! Viime suvena näitä ei oikein näkyny pihassa, kaipasin ihan.. Ja näyttää, ninku ois pieniinpäin, on niin maha pullakkana...

    Huoh... ei taija näistä porkkanoista joutua syötävätä tänä kesänä... Naamakirja muistutti, että jonnain vuonna näinä päivinä oli jo päästy maistammaan omia porkkanoita.

                  Koristevattu. Lie tämäkii joku vieraslaji, kun nuin kommeesti kukkii. 

   Piti taas käyvä sienimetässä tilannetta tutkailemassa. Makkeita nappuloita oli polulle noussu...

   Kylläpä tuli hyvä kastike. Tietennii kunnon luomukermaan tehty, siihen karrageenittommaan...

                                                                      😊