Vähhiin se männöö, tämä vuos...
Luin hälle ääneen pikkusen Vera Stanhopea... Ei tuo kauan malttanu kuunnella, rupes varmaan pientä pelottammaan, ku murhamies oli vappaalla jalalla.
Eilen oli jännää piikkilunta, tai jotain kuuraa hangen pinnalla. Tännään ei tullu ulukoiltua, ku kaupungilla hömpöttelin... kirpputorilla...
Keittelin vanahat taatelit pois, ennenku ihan kuivaavat...
Sain taas kivan homman. Siihen ystäväni kastemekkoon pari uutta nimeä, tänä vuonna sukuun syntyneet ja sillä mekolla kastetut.
Kyllä se on maalima täynnä ihmeellistä tavaraa. Mitähän tuollakii muovikappaleella tehhään? Keksippä ihan ite, mihin tuota käytetään....
😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti