Joulutoukkakalenteri, luukku 12.

   Näin pitkään riitti omat porkkanat. Toissapäivänä hain viimeisen ja ihmettelin, että miten noin jyrsityn ja huonon näköisen olenkaan ottanut. 

    Syyllinen selvisi kyllä heti, siellähän asuttiin vielä... Jännä, että tämä jäi viimeiseksi...

                                     Oli jyrsinyt tuon vihanneslaatikon pohjapaperinkin reijille...

   Laitoin hänet pakastusrasiaan, kanteen tein pieniä reikiä, pohjalle pala talouspaperia ja tietenkin se oma porkkana mukaan. 

  Eilen aamulla oli noussut pötköttelemään tuohon eväänsä ja asumuksensa viereen. Pidin sitten hälle nimiäiset ja hän sai nimen Pötkö.

  Annoin hälle vielä viihdykkeeksi salaatin kannikan, josko sen suojassa on mukavampi pötkötellä...

   Illalla, toivottaessani hälle hyvää yötä, oli ryöminyt porkkanansa sisään, kylki vain näkyi. Äsken kun vilkaisin, Pötkö loikoili siellä salaatin juurella niinkuin Mikko Sika Mallorcalla...

   Että näin kivasti sitä saa helppohoitoisen kotieläimen. Ai niin, hän taitaa olla porkkanakärpänen...

                                                                           😁