maanantai 5. elokuuta 2024

    Voi mahoton, on ne ihania...kissanpennut... Rouva Celine on saanut perheenlisäystä... Joo, viikonloppuna käytiin Oulussa ihmettelemässä tämmösiä reilun kuukauden ikäisiä karvalapsukaisia. 

    Vielä maistuu emon maito, mutta pikkuhiljaa alkaavat syödä jo muutakin. Nykyisin on kissanmaidonkorviketta ja valmista vauvanruokaa kissoille. (Se näytti kyllä jo kerran syödyltä) 💩


   Ja osaavat jo käydä hiekkalaatikolla, ihmeellistä... Peittämisessä koordinaatio saattaa heittää, ja hiekat on pitkin lattioita...

 

   Mukavasti temmeltäävät, hirmu terävät hampaat ja kynnet on... Tovin riehuuvat ja sitten sammahtaavat...

   Oli meillä muutakin ohjelmaa: Tytär kertoili Japanin matkastaan ja reissukuvia katseltiin. Perjantai -iltana oli vävyn keikka Tukikohdalla... 

   Lauantaina oli illalla taas musiikkia, tyttären bändikeikka Mallassaunalla Pikisaaressa. Hirveen mukavata oli. 

    Ja taas kun oltiin koko suurpere yhes koos...


    Majoituttiin vaihteeksi ihan hienossa "apartementissa". Sai itse kokkailla, siisti ja iso asunto oli. Paljon mukavampi, kuin hotelli... 

    Laadukasta sisustusta, keittiöpyyhkeessäkin Balmuirin logo...


                                                            Hienoja yksityiskohtia...


    Mutta tämä... liian korkea oli. Valehtelematta minua mahaan asti tuo patjan yläreuna. En minä tuommosessa tohdi nukkua, kylkee kääntäissä saattaapi vaikka pudota kupsahtaa lattialle. 

    Millä tämmönen persjalka edes kiipeää koko sängylle...

   Ja liian pehmeäkin, ei olisi minun selkäraukka tykännyt... Mutta olohuoneen sohva oli sopivan kova. Ja tietenkin minulla oli oma makuupussi mukana, ennakoin tämän tilanteen jo asunnon kuvia tutkiessa...


    Siinä naapuritalon pihalla oli mystisiä metallisia verkkohäkkejä. Hieman kuivahtanut turvekatto vai mikä viherkatto se nykyisin on... Mikähän näiden tarkoitus mahtaa olla?


   Tänään olikin sitten metsäpäivä. Sienimaat kutsuivat jo kovasti... Tässä niitä sieniä, joita voi syödä vain yhden kerran...


                                        Tämä se on hieno näky, kori jo puolillaan ja yhä löytyy...


    Päivän saalis, siinäpä se loppupäivä kului rattosasti näitä siivoillessa. Vielä jäi paistelua huomisellekin...


    Sienestäjän salainen ase... Näppärä. Kyllä siitä pahimpaan janoon tilkka riittää. Joku saattaapi tietääkin, mitä tuossa putelissa oli viikonloppuna. Minä en sitä kyllä tyhjennellyt...  😁
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti