Joo, ennen sitä mainostettiin, että voi on aina voita, sitä ei mikään voita.... Sitten tuli pohjoiskarjala-projekti ja voista tuli pahis, piti olla margariinia ja rypsiöljyä...

      Kummasti tutkimuksissa se hampurilainen on sitä "punaista lihaa".... Suurin osahan siitä on vehnäsämpylää....ja jauhomakkarat... kylkeen ranskanpottuja ja jotain lisäainesoossia.

  

    Joka paikassa ja jokainen "asiantuntija" hehkuttaa näitä burgereita. Eikö Suomalaisen Ruuan päivänä voisi suosia jotain perisuomalaista ruokaa?  Pottuja ja läskisoossia, tai lihapaistia? Kotimaisia juureksia ja vihanneksia? Marjoja jälkiruuaksi?

    Aika hyvä kirjoitus, se suhteellisuudentaju ja maalaisjärki kunniaan.  Ja kaikkea uutisointia ei pidä uskoa ihan ilman oman järjen käyttöä... 

   

    Voi jeesus... Olikohan se sisä- vai ulkopelissä parempi? Tulikohan montakin kunnaria? 

    Täällä savonmaalla rankaistiin peruskoulun rehtoria, kun laulatti virsiä aamunavauksessa ja luettiin ruokarukous ennen syöntiä. Valituksen tästä hirmuisesta toiminnasta teki joku ulkopuolinen henkilö, lasten vanhemmillakaan ei ollut mitään sitä vastaan...

   Ei kyllä lie nykylapsillekaan yhtään haitallista, jos ennen ruokailua hieman rauhoitutaan ja istutaan hiljaa sen viisi sekuntia...       😊

    Instassa joku uteli, että mikä se on mieluisin, lempikuukaus.... No, minulle se on aina se, mikä kullonkii on mänössä. Kevväällä on erilaista, ku syksyllä... Talavella pimmeetä, lunta ja pakkasta ja kesällä hellettä ja ukkosta, saetta ja poutaa... 

    Kyllä nämäkii sumuiset syysaamut on sitte kauniita...

                                                              Niin leppeetä ilimoo...

                         Siihen on unehtunu joku vanaha työkone. Ja niin leppä kasvo sen läpi...

                                                         Kylläpä nämäkii kasvo hyvin.

                                                              Ikivanhaa kiviaitaa...

                                                                 Ja vaihteeksi sieniä...                                  

                                                                  On se mukavata...

                                                                  Potutkii jo nostettu...

                                                                Välillä puolukkaan...

                                                            Kyllä on kommeita mättäitä...

   Heleposti ruapastiin korit täyteen. Meijän tallouvessa kun ei oo yhtään sankkoo, ei ees niitä ilimasia ämpäreitä oo käyty... Nuo pahviset marjalaatikot on monneen hommaan hirmu hyviä.

   Tännään vois pittee välipäivän mehtämiilustuksesta....       😊
 

                               Kylläpäs se on taas viikko vierähtäny... Se on vissiin jo torstai...

   Joo, mielenkiintoinen juttu, "muotia on se, mikä sinusta on kaunista". Ikinä oo sitä ymmärtäny, että pittää ellää niin muojin mukkaan, että vaikka ois miten rumat värit ja kuosit muotia, niitä pittää kuitennii laitella. 

   Ja jatkuvasti uutta sisustusta värkkäillä. Meillä on neljäkymmentä vuotta ollu sama kirjahyllykkö ja nojatuolitkii yhtä kauan. Kerran oon ne verhoillu uuvestaan. Samassa osotteessakii asuttu jo kolomekymmentä viis vuotta... Ai niin, ja sama ukkokii mullon ollu jo pitkästi yli neljäkymmentä vuotta...

  Mitäpä nuita myötääsä vaihtelemmaan...

             Jos oli sunnuntaina pikkunen pussukka sieniä, maanantaina tuli jo vähä enempi. 

    Tiistain sieniretkellä näky tämmönen revitty laho kanto. Jotain hunajakennon näköstä sieltä oli kaiveltu... Hamuaako ne muut metän elukat hunajata, ku karhu? 

                                                                 Sienitähystäjä. 😊

                                                            Saalis jo Saabin perässä...

                                                       Kohta ne on puolukattii kypsiä...

    Keskiviikkona, kun sain sienet siivottua, piti käyvä Kysissä hermoratatutkimuksessa. Tuon pököpeukalon takia... Ni, en oo piirrelly ite tussilla kätteeni. On se ihan jännää sätkyttelyä. Ne neulat kyllä tuntuu meleko ilikeeltä.... Vielä ei tiijä diagnoosia... Pittää analysoija ne sätkyttelyt ensin...

                                                           Koiraterapiaa välillä.

    Tännään oli sitte ihan paskareissu. Haettiin kompostoitua, hyvin muhinutta hevonkakkaa... On kuulemma hyvvää valakosipulille, sehän nähhään ens kesänä, miten kasvaavat. 

   Siellä oli yks tämmönen hassu, haarniskoitu hevonen... Hyvin sille heinät maistu, vaikkei niä eikä paljo kuulekkaan mittään tuon hupun alta...             😊
 

                 Huomenta, sehän on uusi viikko käsillä... puuhastella taas jotain joutavuuksia...

               Näyttää tuolla aurinkokin alkavan paistella pienten pilvihattaroiden takaa...

     Kovin oli syksyinen henkäys ilmassa, aamutuimaan, kun käppäilin avojaloin nurmikolla. Kuten muinakin aamuina. Ja kuhan tulee lunta ja pakkasta, sitten käppäilen lumessa... ja pakkasessa.

    Näetkö naamoja? Näen koko elukan. Joku lisko tai kärmes siinä henkeesä haukkoo, kun on jääny nuin pahhaan kivikkoon...

                            Nyt on paljon pihlajanmarjoja, mitenkähän sen lumen kansa käypi...

                                                    Pihatiellä oli taas kauris kirmaillu...

                                    Kotimainen luomuparsakaali saattaa sisältää yllätyksen...

    Kyllä piti pilikkoo pieneks ja uittaa veessä, tutkia joka nuppuin väli, löytyykö lissää elämätä...

     Se alkoi LaVuelta, Espanjan ympäriajo lauantaina. (Maantiepyöräilyä tietenkin...)

     Nyt on hieno, Soudal Quickstep- joukkue on nyt T-Rex Quickstep. Näin komea maskotti pyörii heidän mukanaan... 

    Joo, T-Rex on liimafirma ja Quickstep myy lattialaminaattia, hmmm... sitähän se on meidänkin lattioissa...

                                                               Oi, suklaanappeja...

                                                   No nyt. Minulla oli pussi taskussa...

    Harvinaista herkkua, mesikoita. Hih, toinen oli vielä vähän raaka, ja toinen jo hieman ylikypsä... Pois piti sylykee... Mutta hirmu herkullinen on oikeesti, jos näitä ois enemmälti. Puuttuu vaan ne suopeltoin ojanpielet, niissä näitä ennenvanahaan kasvo...    😊
 

                                         Tässä yhtenä päivänä ajeltiin pienellä metsäautotiellä...

                              Kun ajokuntoinen tie loppui, jatkettiin jalan vanhaa tienpohjaa...

                               Siellähän oli mökin rauniot, asuttu joskus... keskellä metsää... 

    No, on täällä ollut jo nykyajan mukavuuksia, puhelinjohto vai sähköjohtoko tuo on lahossa nurkkapielessä?

   Vielä vähän matkaa uteliaina etiäppäin... Oltiinkin jo lähellä jonkun talon pihapiiriä, niin eihän tämä umpimetsässä ollutkaan... Käännyttiin vaivihkaa pois...

   Matkailu avartaa...

                                                             Ja uutista pukkaa:

                   No, onko tämä nyt Ukrainan hyökkäyssota Venäjälle? Vai miten se mänikään...

    Ai että, omasta maasta keittoaineksia. Sekaan pieni sipuli, valkosipulia, Snellmanin bratvurstia, voissa ruskisteltuna, pikku turaus tomaattipyrettä, suolaa ja pippuria. Raikasta pölönmäkistä liemeksi ja päälle ripottelin persiljaa suoraan puskasta... Sehän on makkarakeitto.

    Ja aika söpö ilme tuolla kyssällä...

    Eilen käytiin, arvatkaas vaan, sieniretkellä... "Isolla kivellä". Siinä kiven kupeessa on taattu esiintymä, pieni pyöräke kantarelleja...

                                          Suolampi kiiltelee auringon paisteessa niin kauniina...

                               Kuvittelin, että tuo sienen sisus hohtelisi sinisenä yön hämärissä...

                                                Höh, taitaa olla vaan vesipisaroita...

                                                                    Päivän saalis.

    Taas oli vajaa kermapurkki hieman muuttanut tuoksuaan... Äkkiä pyöräytin voiksi, ettei ennätä mennä pilalle. Ja siitä herasta tekaisin pienen lettutaikinan, ei toki hukkaan sitäkään...

                                                         Meilläkii suattaa olla tuo tartunta...

                                                         Oi uusavuttomuus...    😊
 

    Ennen sitä leikittiin semmosta, kun selattiin jotain Anttilan kuvastoo, että kumman tästä ottasit.

                                                    Niin, kumman näistä ottasit?

                             Ainut sähkölanka näillä main. Siihenpä kerräyty koko kylän pääskyset.

                                                         Laurilta laumaan...

                                                                    Kauraohrapelto.

                                                    Kyllä se jo syksyseltä tuntuu...

                                                                     Perfect...

                       Ei näkynyt piispanhiippoja, mutta joku oli etsinyt toukkia lahopuusta. 

                                                  Tai ihan vaan huvikseen riehunu...

                                                    On ne kommeita, isot toukat...

 

    Sunnuntaina tehtiin tämmöstä. Aamulla laitoin maustumaan Snellmanin kasleripalasen. Puoliltapäivin puoliso viritteli kamadon ja paisteli pinnat rapsakaksi. Sitten muutamaksi tunniksi voipaperiin ja folioon käärittynä miedolle lämmölle hautumaan.

   Ja kylläpä tuli pehmosta sikkaa... Pintamausteet riitti vallan hyvin, ei meillä mitään barbequesoosseja harrasteta... Siihen kylkeen omasta maasta porkkanoita, voissa paistettuna tietenkii ja halloumia.  

                                                Kukapa arvaa oliko hyvvää...     😊