On se kesä mukavaa aikaa... Alkukesästä kaikki alkaa kasvaa ja vihertää, sitten kaikki kukkii ja viimein alkaa nähdä kasvun tuloksia ja saada jotain jopa syödäksensä...

   Tuosta toukasta taitaa kuoriutua se Käärijä...

                               Voi, kun täällä on taidetta ja kulttuuria ihan omalla kylällä...

                                                   Ja hirmu pitkästi taas einettä lehmäsille...

    Löysin kartan vuodelta 1921. Juuri tällä kohtaa ei näy olleen vielä minkäänlaista elämää. Mutta naapurustoissa kyllä...

    Iso Suolampi on nykyisin Aholanlampi, missähän vaiheessa lie nimi muuttunut...

    Eilen aamulla meinasi minun naisluolasta tulla lepakkoluola. Mistähän juuttaan raosta se oli sisälle työntynyt. Siinä se roikkui itikkaverkossa...

   Pakastusrasia ja pahvinpalanen, niillä se hivutettiin pihalle. Kovasti piipitti ja näytteli hirmuisia hampaitaan...

   Aijai, kylläpä häikäisee... No, halkoliiteriin hänet kyydittiin, pimeään nurkkaan pinon päälle. Kohta ei enää näkynyt, mihin lie laipion rakoon kiivennyt roikkumaan.

                        Cossus cossus, kova on kaivamaan, isoja kiviä nakkelee niskallaan.

    Flightradarista on hauska seurata "tärkeitä" lentoja. Siinä lähtee Finnair kohti kotomaata, kyydissään meidän reppureissaaja...

                                                                   Taas löytyi...

     Valkosipulit. Isoja ja terveitä yksilöitä, ei tautisia tällä kertaa... Ja ensi viikolla on jo ensimmäinen kyssäkaalikin syötävän kokoinen. Voi sitä herkkupäivää. Tai sitten se on ihan tikkuinen ja puiseva junttura, joka ei pehmene keittämällä eikä paistamalla...    😊