On se kesä mukavaa aikaa... Alkukesästä kaikki alkaa kasvaa ja vihertää, sitten kaikki kukkii ja viimein alkaa nähdä kasvun tuloksia ja saada jotain jopa syödäksensä...

   Tuosta toukasta taitaa kuoriutua se Käärijä...

                               Voi, kun täällä on taidetta ja kulttuuria ihan omalla kylällä...

                                                   Ja hirmu pitkästi taas einettä lehmäsille...

    Löysin kartan vuodelta 1921. Juuri tällä kohtaa ei näy olleen vielä minkäänlaista elämää. Mutta naapurustoissa kyllä...

    Iso Suolampi on nykyisin Aholanlampi, missähän vaiheessa lie nimi muuttunut...

    Eilen aamulla meinasi minun naisluolasta tulla lepakkoluola. Mistähän juuttaan raosta se oli sisälle työntynyt. Siinä se roikkui itikkaverkossa...

   Pakastusrasia ja pahvinpalanen, niillä se hivutettiin pihalle. Kovasti piipitti ja näytteli hirmuisia hampaitaan...

   Aijai, kylläpä häikäisee... No, halkoliiteriin hänet kyydittiin, pimeään nurkkaan pinon päälle. Kohta ei enää näkynyt, mihin lie laipion rakoon kiivennyt roikkumaan.

                        Cossus cossus, kova on kaivamaan, isoja kiviä nakkelee niskallaan.

    Flightradarista on hauska seurata "tärkeitä" lentoja. Siinä lähtee Finnair kohti kotomaata, kyydissään meidän reppureissaaja...

                                                                   Taas löytyi...

     Valkosipulit. Isoja ja terveitä yksilöitä, ei tautisia tällä kertaa... Ja ensi viikolla on jo ensimmäinen kyssäkaalikin syötävän kokoinen. Voi sitä herkkupäivää. Tai sitten se on ihan tikkuinen ja puiseva junttura, joka ei pehmene keittämällä eikä paistamalla...    😊

   Näitä pihaelukoita seuratessa kulluu aika hyvin mukavasti. Välillä jo kaipasin sitä pihajänistä, kun herkes käymästä... No, tällä viikolla ilimesty pienempi pupu, sillä on varmaan ADHD..... Riehuu siihen malliin...

   Tänä aamuna se oli ottanu pikkusiskon mukkaan, peräkkäin hyppelehtivät. Minä olin aamukahvilla pihalla, seisoin ihan liikkumata rappusella, (hyvä kun huokua tohin), ni ihan liki tulivat. Se pienempi kävi tuossa toisella uluko-ovella tovin istuskelemassa.

   Onkohan niillä semmonen käytöskoulutus, jäniksillä... Aukean paikan leiritystä... Äitijänis siellä kahtoo, että kenenkäs vuoro se nyt on lähtee pihakierrokselle...

   Entäs nuo rastaat. Mellastaavat meijän viljelyslaatikoissa. Varsinnii mustis on ihan mahoton, siinä multa pöllyää, ja laatikon laijat saapi kyytiä... Hauskoja ovat...

    Taas kokkeilin sitä Lenssiä, kun näin vähä tummemman yksilön. Nyt se ehotti jottain niin outoo perhoslajia, ettei sitä ees tavata näillä korkeuksilla... Luovutin... Joku kiitäjä, mittäänsanomattoman näkönen perhonen siitä tulloo.

       Sienessä käytiin. Hirveen kuivaa oli, ei saapas kastunu sammaleessa, vaan siistejä on kantarellit näillä keleillä. Ja meleko lämminkii oli, ihan hikkee pukkas...

                                                             Ihan mukava satsi saatiin...

                   Sieltä metästä tultua piti vähä herkutella. Espressoo ja Ketomon suklaajäätelötä...

                                  Voi että, sattupa nätisti pyihkeet ja matto sammaa sävyä...😁

      Hyvvää ja yksinkertasta. Ite maustettuja kanankoipia ja sammaan vuokaan vihanneksia, oliiviöljyä vähä piälle ja uuniin. Kyllä tulloo makkeita, kun kaikki muhhii samassa liemessä. Varsinnii tuo valakosipuli, se ihan sullaa suuhun...          😊
 

    No, siinäpä sitä satoa... tulee meille ainakin kaksi kyssäkaalia, toinen padassa ja toinen laatikossa... Loput sitten kasvattaa suoraa vartta ja jumalattoman isoja lehtiä...

                      Ukonkello, soma karvainen kukka. Hyvin maistuu mesi kimalaiselle.

                                  Joku sinisiipi, näitäkin näkyy olevan hyvin monta sorttia...

    Sieniä... löytyi muutama pieni kantarelli. Ja se paranvoi oli hieman muuttanut muotoaan ja vaihtanut paikkaa...

                              Oli mulla puhdas nenäliina... Kyllä näistä saatiin suut makiaks...

                                                      Kyllä hiän jo elakkeelle joutaakii...     

                          

    Että verenluovutukseenkii pittää kaljalla houkutella ihmisiä, vaikka oiskii holitonta, mutta silti... Ei kovin hyvvää markkinointia...

   Kun nyt näihin juoma-asioihin päästiin, niin sitä minä oon ihmetelly, että mistä ne ruokakaupat polokas muutamassa päivässä sitä kaheksanprosenttista viiniä myyntiin. Lantrasko ne sitä yönseutuna varaston takahuoneissa vai miten se mäni? 

   Miten se sattukii sitten just oikeen vahvusta olemaan, jos olikii jo valamiina jossain. Kun aika paljo etukätteen se pittää viini tehä, ei se niin äkkiä tule, niinku se laki voimaan......

    Nyt ei olla sammaa mieltä Lenssin kansa. Se väitti, että tämä on bambun nuori kasvusto...

   Ihan hassu horsma... En piässy likemmäs, kun en kehannu iliman suappaita ryttekköön talsia...

                              Kuva-arvotus.... Joku menninkäisen esinahkako siinä roikkuu...

                                                                            😁

    Siinäpä se on viikkomoinen vierähtäny... Ja kiitos kysymästä, selkä on jo "normaali", (ikäänkuin siitä ikinä tuleekaaan normaalia...) Aina siinä se pari viikkoa menee noidannuolen kanssa seikkaillessa. 

   Herkkupiirakkaa tein, kookoskermaa löysin jääkaapista, siihen muutama muna, taisin nakata vähän jugurttiakin, vaniljajauhetta, sitruunanmehua ja hyvin varovasti steviaa ja sitä erytritolia. Päälle ripottelin mustikoita, että siitä tuli mustikkapiirakka. Ei tullut makeaa, mutta just miun maun mukkaan... ja ihan iteksein sen sain kyllä syyväkkii...

                                             Sumuisena aamuna oli syreenit täynnä seittejä... 

    Maalaisidylliä... Joo, naapurilla on kaivinkone. Kuluneella viikolla monena iltana, siihen aikaan, kun meillä käydään nukkumaan, alkaa sen moinen jyrinä ja kivien kolina. Ei se häiritse, huvittaa vaan...

   Viime yönä heräsin yhden aikaan, ja siellähän naapuri vielä möyrysi koneensa kanssa... No, mikäs on kaivellessa valoisana kesäyönä. 

   Ylläoleva kuva ei sitten liity asiaan yhtään mitenkään.

    Tummasyyläjuuri. Tämmöisen nimen antoi se uusi kaverini, googlelenssi. Odottelin kukkien aukeamista, mutta eipä niistä tuon kummosempia tullut, pois kuihtuivat...

           Näin taiteellinen kasa syntyi, kun terottelin omalla pikku puukollani kaikki puuvärit...

                                                                Loistokultasiipi.

                                                                 Nelivyöjäärä.

                   Kylän ainut bussipysäkki... Kyllä näkkee ettei täällä ennää onnikat ajele...

     Tämä kurkipari on asustellut näillä pelloilla koko kesän. Yritin odotella, onko niillä poikasia, ei näkynyt. Kahdestaan siinä tepastelivat aikansa, sitten hyvin rauhallisesti lehahtivat lentoon... On tottuneet kaikenlaisiin kulkijoihin....              😊

                                              Maanantai, ihan kokonainen uusi viikko taas...

                                              Harmaa päivä, vettä sattaa... No, sienet kasvaa...

   Orgyia antiqua, täplätupsukas... entiseltä nimeltään tupsutoukkakehrääjä. Aika komean näköinen otus. Ihan vaan parisenttinen, ja perhosena hassu... naaras on siivetön mötikkä, munii ja kuolee pois...

    Koiras ruskea, sillä ne pari vaaleaa täplää siivissä...

                 Rentunruusutkii ois syötäviä... Jonku kukan oon keränny salaatin koristeeks...

                                   Muutama mesikkakkii näyttäs tulevan, raakoja olivat vielä...

    "Poliisi pyytää havaintoja hätäkeskukseen kadonneesta henkilöstä"... Olikohan se henkilökuntaa vai satunnainen kulkija? Iso ja sokkeloinenhan se on, hätäkeskus...

   Ja ei ole fingerporilainen vitsi, virallisissa viranomaisuutisissa oli...

   Taas opin uuden sanankin: Eklektinen sisustus. Vanhaa, uutta, kierrätettyä, modernia. Eri tyylisuuntia, värejä ja esineitä... Siis hyvinkin kotoinen sekamelska... Kuka niissä sisustuslehtien valkoisissa teollisuuslaitoksia muistuttavissa huoneistoissa oikeasti edes asuu...

    Sitten hassu juttu... tai oikeastaan ei... Joku lääkäri ylistää "paukuttelukävelyä". Siis ihannoidaan ja normalisoidaan ihmisten vatsavaivat ja piereskely. Ei se ole normaalia, jos jatkuvasti pierettää...

    Mutta kuten kaikki vanhat kiljuntekijät tietää, sokeri ja hiiva alkaa käymään sopivissa olosuhteissa. Mutta ihmispoloisen maha ei ole kyllä sille se oikea paikka... 

                                                                       😁

                        No, eipäs takerruta lillukan varsiin... Jännästi ne luikertaa tien laidalla...

                                                      Kohta on rastailla bileet pihlajassa.

                           Öööö... nämä ehkä on suippopaprikoita, jumalattoman isoja ainakin...

                   Se on googlelens taas laulanu... Suokurjenjalka. Suollahan tuo kasvaa....

                                                    Angervopelto kukkii ja tuoksuu. 

      Parimetrinen suo-ohdake. Pienemmät kukat ja pidempi varsi kuin "tavallisessa" ohdakkeessa.

   Tässä ruukussa oli kuusentaimia, no, niille tuli exitus... Ruukun reunasta pullahti tummarusokki. Näin ainakin se googlelenssi kertoi. 

                                                   Tulipa nätti mansikka-annos.

                                                     Sinne se painuu horsmikkoon...

   Lentokyvytön räklän poikanen taaperteli ja piipitteli pihalla. Emo kantoi lapselle lieroja nokassaan.

    "Kaikki hyttyset ovat sääskiä, mutta kaikki sääsket eivät ole hyttysiä." Sateen jälkeen niitä oli riittävästi, itikoita ne on kaikki...

   Hankala oli kävellä, sammakon raatoja levinneenä pitkin tietä... suolenpätkiä siellä täällä... paikoin tahtonut jalansijaa löytyä, ei näiden päälle voi astua... 

   Siitä se alkaa... näistä riitti jo pikku pussukka pakkaseen ja piirakkaa taitaa olla tulossa...

                                                                     😊