Kästöitä...

    Vauvanpeittoja on tullu usseempikkii virkattua, kaikkia en oo edes muistanu kuvata.  Tämä löys kotisa yhen pikku poijan luota. 

                 Tämähän tais jo tulla kertaalleen esiteltyä, hihat liiviin... Mikä neronleimaus.

                                      Sukkia, sukkia ja töppösiä... On virkattua ja neulottua...

    Alla olova matto on vielä vaiheessa, alakaa olla niin iso ja hankala pyöritellä, että välillä on värkättävä jottain muuta.

                                           Tämä peitto ehtii vielä ommaa kotia ja vauvaa...

                           Kevyttä matkavirkkuuta... Minä näjen tässä vuan nauravan nuaman...

    Intialaista kästyötä. Elämänpuu. Vuan hankala oli seinälle laittoo, on se niin kiero ja huonosti piärmätty, että ihan pahhoo tekköö ompelijan sielulle. Se kait kuuluu asiaan, en ruvennu korjailemmaan.

    Etikkaveessä piti ensin liotella, että lähti ouvot hajut pois. 

   Ja tuas tuli innovaatio. Lyhyvvartisiin töppösiin ompelin siärystimet kiinni, ni ei jiä sitä hajurakkoo nilikkaan. Hirmu hyvät on huopatossuissa, ku niissäkii on lyhyet varret.

      Alako minun lapaset näyttee jo päivänvalossa niin surkeilta, ni piti virkata sipasta uuvet. 

   Illalla oli pikkujoulu. Puolisolla oli niin hyvä työpaikka, että vieläkii kuhtuuvat elakelaisen juhlimmaan. Minä aattelin, että paremmat evväät suan kotosalla... Eikä tarvihe selitellä, että minkätakia mulle ei se kossulla terästetty sokerimehu maistu... 

    Kyyvihin ukon sinne juhliisa, ja palluumatkalla kävin ostamassa herkkuja itelleni. Juuttaan kallista kylymäsavulohta, ja rosollitarpeita. Kovin oli vähäriemunen se kala, kaikki söin kerralla, eihän tuota ollu ku satarammoo... Hirveen hyvvee se kyllä oli.          

   Sitte illan piälle kahtelin uuven jakson Midsommerin Murhia... Mikäpä sen mukavampoo...

                                                                       😊