Ai että, nyt löysin parhaan vertaistukiryhmän instasta: Anonyymitintrovertit....

    Kävin lammella, ei näkynyt joutsenia. Joitain vesilintupariskuntia siellä uiskenteli. Ja sammakot kurnutteli ruovikossa. 

    Taas halailin suurta petäjää, kun luin eräästä hupitestistä, että mänty on minun puu. Juuret syvällä kotomaan mullassa...

    Pitää tankata tätä luonnonrauhaa, niin jaksaa sitten viikon ihan erilaista meininkiä.... 

    Sittenpä piti kavahtaa vähän kauemmas puista... Näitä ällöttäviä, mutta luonnolle välttämättömiä luikeroita tuomen oksilla... Ja heti alkoi tuntua, että niitä ryömii jo nutturassa ja takin hupussa ainakin...

                                                            Ihan kohta....     😊