Niin siinä nyt kävi. Minä en ole matkalla Tuskaan. Ei vaan kykene..... Torstaista maanantaihin, liian rankka reissu.... Kyllä minä jo kevättalvella aloin atvailla, ettei taida olla ihan minun juttu....

     Jumalaton väenpaljous, kymmeniätuhansia (enemmän tai vähemmän juopuneita) ihmisiä....Pölyävä hiekkakenttä. Ja vielä tämä helle.... Ja se retkijakkarakkii jäi viime reissulla jonnekkii Sörkan Ruusuun....

     Lipun sain kyllä myytyä, se ei männy hukkaan ollenkaan....

     Ruokapuolikin arvelutti, riisiä ja ranskanpottuja (juuei), Höystettynä jollain lisukkeella. Coleslawia salaattina, ja sehän ei raaka kaali sula...

     Liian työlästä arpoa joka annoksen kohdalla, onko tämä varmasti gluteeniton, vehnätön ja onko sitä kuuskaksykköstä. Ei ole hyvä yhtälö: ripulipaska ja bajamajajonotus.....

     Ja jos sen sopivan annoksen saisikin, siihen joutuu lokit osillensa ja vielä kiitokseksi paskoovat päällesi.

    Pari päivää oltiin ilman nettiä. Kyllä oli jupelo olo, mikään ei toimi... Eilen illalla kävi ritari valkoisella ratsulla (jonka kyljessä luki KaisaNet) ja pelasti neidon pulasta... 

     Oispahan ollut hiljaisuuden retriittiä koko viikonloppu... 

     Juu, mitäs minä sitten teen? Kuuntelen sitä hiljaisuutta, linnunlaulua ja musiikkia. Huomenna alkaa Tour de France. Herkkuja ostin kaupasta: parsaa, italiankinkkua, mansikoita ja vuohenjuustoa, ketojäätelöä, niitä mässytän...

     Ai niin, Joensuussa ois kyllä Herättäjäjuhlat..... 😏
 

                                                       Juhannusherkkuja

      Siinäpä mäni koko armas aattopäivä, possun kypsymistä vahtiessa... Kuusijapuolituntia kamadossa, mureata tuli. Seuranaan kotimaista parsaa, voissa paistettuna ja vielä valkosipulivoita päälle... 

     Salaatissa yrttejä ikkunalaudalta, persiljaa, basilikaa ja thaibasilikaa. Kastikkeena jugurttimajoneesia. Ja se yksi pieni peruna. 

     Mutta olipa pieni peruna myös pieni pettymys. Kyl mie muistelin, että pottu oli paremman makuinen... eihän tuo maistunut yhtäään millekkään. Ehkä seuraavan kerran maistan, jahka omat  joutuu...

                                                             Silimänruokaa...

                                Näistä ei vielä ole syötäväksi, mutta kohta ne kukat joutuu....

      Aamupalasta. Sitä possua ketosämpylällä ja valkosipulivoita. Ja vuohenjuustoa. Basilika ei ole koristeena, pikkutomaatin kun kääräisee basilikanlehteen, niin nam....

   Silläpä jaksoi pikku pyöräilylle. Ja oli hiljainen kylätie juhannusaamuna... Muutama auto vain kulki. Pikkuteiden risteyksessä neuvoin turisteja, että "kumpaanka suuntaan sitä kaupunkiin pääsee".... Meinasin pikkupiruuttani opastaa väärään suuntaan, vaan ei tuota ilenny... 

                    Talvellinen hakkuuaukea oli ihan valkoisenaan tupasvillaa...

    Sitten perustin päiväleirin pihlajien varjoon. Mukavasti tuuli, ei ollut edes itikoita. Lounastin ja loikoilin, virkata väkersin taas jotain joutavaa....

      Nyt pitää tankata tätä valoa ja vehreyttä aivosolujen sopukoihin harmaan talven varalle.

                             Ollakko ketolla vai kedolla?   Hmmm... molempi parempi.

    Kahvi on ollut vahvinta... Tuli juuri kaksijapuolivuotta viimeisestä viinin lipittelystä. No oli mulla kyllä alkoholitonta, kivennäisvedellä lantrattuna....      😏

                                           Mittumaari - Midsommar på svenska.

                                                             Taas täällä...

    Viime viikonloppuna oltiin taas Oulussa. Meidän pojat, (biologinen ja "adoptoitu"), pitivät yhteiset 80v-juhlat Tukikohdalla...  40v/kpl... 

    Tällaisia julistuksia soisi olevan muuallakin. Tukikohta on kyllä mukavan rento paikka, siellä on ihmisen helppo olla... 

     Mukava ilta oli, sai porista tuttujen ja vähän tuntemattomampienkin (nuorten) kanssa. Sai syyvä ja juuva, tytöt oli leiponeet ja laittaneet...Minä keittelin kahavia... Hyvä musiikki soi taustalla. 

      Oli pelejä ja ohjelmaa... Tietokilpailua ja biljardia, sanapeliä sun muuta virkinettä.

   Illan päätteeksi meille esiintyi The Aeon. Tai, no ei se kaikille ollut "illan pääte", juhlat jatkui kyllä aamutunneille... Jaksaa, jaksaa...

    Minä sen sijaan hipsin pitkin Välivainion hiljaisia katuja Nukku-Matin seuraan... Ja kyl se on valosa, suvinen yö....

   Kotikonnuilla pyöräillessä on sattunut jänniä juttuja. Eräänä päivänä tuli lokkihyökkäys. Varmaan oli pesä lähellä ja poikaset jo liikenteessä. Lokkimamma huusi ja syöksyili kohti, useamman kerran ennätti ottaa vauhtia... Paluumatkalla minäkin tiesin jo lisätä vauhtia, ja varautua hyökkäykseen... Niskat kyyryssä poljin niin kovasti kuin Helmillä ketjua riitti, ei tullut onneksi edes paskaa niskaan...

    Toissapäivänä olin ajaa myyräkolarin. Heinikosta syöksähti joku... Punaruskea selkä, isompi kuin hiiri, siis myyrä.... Jarrut kirskuen piti yrittää väistää, ja selvittiin molemmat loukkaantumatta. 

    Kaupunkilaisten riesana taitaa olla enempikin nuo hylätyt vuokrapyörät ja ne juuttaan sähkölaudat. Se ois kyllä saanu jäähä kokonaan keksimätä....

    Voi meitä hassuja, ostettiin lisää lihansyöjäkasveja. Kyllä näille nyt einettä riittää, monta itikkata on jo heille tarjoiltu, ja paljonko napostelevat itsekseen....

    Neitoperhonen, tulokaslaji.... Vasta 1960- luvulla on tullut Suomeen... No onkos tämäkin nyt hävitettävä, kuten kurtturuusu? Ja lupiini?

    Eilen joutui torille uudet Nouvanlahden perunat. Minäkin ajattelin yhden potun maistella, juhannuksen kunniaksi. 

    Vihdoin SE tapahtui. Aitan tyhjennys. Kolmekymmentä vuotta sinne on jemmattu kaikkea ylimääräistä roinaa... Naapurista pakettiauto lainaan ja täysi lasti Peltomäkeen. 

    Tämän minä pelastin. Muinainen ulkovalon kupu, kaunista lasia, ja ehyenä oli säilynyt.  Sisälle tungin jouluisen valonauhan, jalustan tein Muumipurkin puisesta kannesta, vuolin siihen johdolle kolon ja herraisä kun tuli hyvä.

      Oulun marketista löysin taas Koivulan makiata juustokeittua... Sen heran lopusta väänsin sämpylätaikinan, ettei mäne hukkaan sekkään...

    Naapurin autiotalon jättikuusen juurelta nappasin kävyn. Ja karistelin siitä siemenet. Nyt ne itää ämpärissä, ja minulla on kohta komia kuusimehtä.

                                                       Leikkisänä on ollu nyt tiemiehet...

                                   Pallopäisiä tikku-ukkoja oli maalaillu sinne tänne....  😏

                       Kesäpäivänseisaus, perinteinen pakanallinen juhlapäivä.

   Ja sitten kristityt sotkivat siihenkin omat uskomuksensa, kuten jouluunkin...

   Niin on ollu joutilaalla kiireitä, ettei oo tätäkään ennättäny päivitellä vähhään aikaan...

   Näin itikkasesonkina on mukavampi pyöräillä, kuin kävellä maantiellä. Välillä on kyllä pysähdyttävä.... Tässä kohtaa Rouva Kuovi Pitkäsääri juoksenteli edestakaisin tien yli. Ajattelin, että opastaa poikasiaan pesältä....

                                       Ja niin oli tehnytkin, mutta huonolla menestyksellä...

    Vihdoin sain tilattua synttärilahjakortillani sen korun... Routa Designin rautaa ja tiikerinsilmiä.

                    Ensimmäiset, kotimaiset mansikatkin maisteltiin. Kesältä maistuivat, nam...

                                          Onpas sillä hassut hapsakkeet, nuo tuntosarvet...

    Maantien laitoja on kaiveltu viime vuosina, milloin on upotettu laajakaistaa, milloin sähkökaapeleita. Niin, nyt on kielot vallanneet pientareet. Mutta pian ne siitä häviää, ensi viikolla alkaa se tieremontti ojien kaivulla.... Saas nähä säilyykö kaapelit.... 

                                           Naapurin tontilla hiiviskelen kukkia kuvaamassa...

                                         Koiranputkee ja harakankelloo, pelasta pörriäinen...

    Nämä ne on söpöjä, pupunpoikaset. Kuva on harmaa, kun oviverhon läpi kuvasin. Ei siinä tohtinut verhoja heilutella, ettei lapsraukka säikähä. Siihen väänti vielä aamukakat rappusille...

   Toinen istuskeli halkoliiterin ovella. Muutaman kerran on käyneet aamiaisella pihanurmikolla.

   Sienimaalla pyöräilin... Niin oli juuttaan metsuri kasannu tuommosen rytökasan just siihen, missä ne ensimmäiset kantarellit nousee.... Ja ajanu vielä konneella piältä. Eipä oo kiire sieneen...   😏

                          Oli se mukavata, alkukesästä voi käyskennellä metsäpoluillakin... 

                        Ja sitten hyökkäsi itikat... Punkkeja ei ole kuin pari pientä näkynyt.

                  No jo on juuttaan ruma tuokii, varmaan siitä kuoriutuu kaunis perhonen.

     Hirveesti on lehtiä, ja kaks kukkaa... Samaten pihapihlajissa, kolome puuta, vain muutama kukinto näyttäs olovan.... Kuinkahan juluma talavi tulleekaan, kun ei pihlaja kahta taakkaa kanna...

     Lihiksen omatoimiruokailua... Ollaan me syötetty sille kärpänen ja itikka ja se kusiainen...

                                            Sitä pittää oppia olemaan ihan hissukseen...

                                                 Ihan välttämättömyys joka taloudessa...

                                                    Ravitsemuksesta jälleen...   😏
 

    Koirako on vai susi? Liekö sama iso hallava kippurahäntä, joka käy meidän pihassa kakalla. Keväällä pistäytyi pari kertaa, hyvin rauhallisesti tulee, pyllistää ja vääntää tortut... Sitten jolkottelee muina koirina takaisin tielle. Taas toissapäivänä kävi, siististi kiven kupeeseen pyllisti, ei tehnyt nurmikolle tarpeitaan...

    Raatopartiossa. On bongattu isompia ja pienempiä raatoja tänä suvena, joutsenesta ja jäniksestä lähtien... Joutsenesta ilmoitettiin asianmukaisesti viranomaisille, ja käskivät "polokasta rommoon ja risuja piälle"...

    Puoliksi syödyn jäniksen vetäisin karahkalla ihan omatoimisesti maantien ojaan, ettei enempää liiskaannu asfalttiin...

    Tuota, muurahaisten valtaamaa raatoa, ajattelin ensin sammakoksi, mutta onko nuo valkoiset ulokkeet hampaat... 

                                        Viime perjantaina oli "once in a lifetime"- tilaisuus. 

                                                    "Upeeta, mahtavaa..."

    Yritin eilen metsäään, lakankukkia katsastamaan... Itikat oli nyt "siinneet" (onko tämä oikea muoto sikiämisestä?) No, yhden kukan ennätin nähdä, sitten huomasin hyvin tuoreet hirven jäljet, ja kummaa kuhinaa kuului pusikosta... joten, arvattavasti, otin muutaman reippaan juoksuaskeleen kohti turvallista maantietä... (Ihan niinku se jottain auttas...) Siinä sitten lenkkarit suomudasta märkänä tallustelin tienlaitaa, itikanpaukamat kirvelsi otsanahkassa...

                                               Vai oliko siellä sittenkin tämä suohirviökotka...

   Neulomiseen ja virkkuuseen tarkoitetut silmukkamerkit käyvät hyvin myös tulilatvan sitomiseen tukikepakkoon.

     Neiti Mimosa otti nokkiinsa viikonlopun yksinolosta. Torstaina kastelin sen, niinkuin muutkin kasvit. Joko sille ennätti kuivuus tulla, vai mikä, mutta oli kuivattanut paljon lehtiään ihan käppyräksi... 

    Kyllä minä sille juttelin kauniisti ja annoin taas virkistävää vettä, silittelin lehtiänsä... Ja on se hassu, miten sen lehdet sujahtaa suppuun. Oikein pilvisenä päivänä ei näytä virkoavan ollenkaan. 

    Se on vähä niinku tuulella käypä ihminen...      😏