Nyt se tuli, kevät... Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämmittää...

                                           Vesi tippuu räystäiltä. Tintit aloittelevat laulujansa.

   Joo, ja en älynnyt keventää riittävästi vaatetusta, ihan meinas hikkee pukata kävellessä...

                                           

   Viikonloppuna tein kantarellikasvishässäkkää. Söin tätä ensin shiratakin kanssa ja lopusta pöperöstä tein pohjatonta piirakkaa: Kasvikset vuokan pohjalle, päälle kermaviili-muna-mantelijauho-psyllium-"taikina", joka sitoo sen piirakaksi. 

   Muttamutta, jäi piirakkainen maistelematta. Pitkään aikaan en ole syönyt kantarelleja, on nuita suppiksia ollut niin paljon reilummin... 

   Tuli siitä hässäkästä niin kauhiat vatsanväänteet ja turvotus, että saattaapi olla minun kantarellit syöty.... Pittää se vielä kokkeilla, kuinka käypi piirakan kansa...

                 Tämä kannattaa muistaa, kun kaikkia kauheuksia tulee joka "tuutista"... 

                                      Voipihan sitä lukkee muutakii, ku iltapäivälehtiä...

                                       Vaikkapa hyvin kerrottuja elämäntarinoita...

                                                               Tuulenpesä...

                                                         Niin on tämäkii... 😏