Olipa kiva viikonloppu. Tai "kiva" on lievä ilmaus.... Supermahtavaa laatuaikaa, sitä se tais olla...

Männäviikolla aloin pähkäilla, mitä pitäisi leipoa ja mitä ruokaa viikonlopuksi... Oletin, että koko ihana suurperheeni tulisi meille. Siinä vaiheessa sain kuulla, että lähdemmekin Ouluun! Elä leivo....

   Torstaina kävi ystävät kakkukahvilla, vähällä leipomisella pääsin.

   Lapset puolisoineen, Puoliso, Anja &pojat, olivat salaisesti suunnitelleet yllätystä. On hotelli varattuna ja lauantaille ohjelmaa ja ruokailua. (Huh, kunhan ei mitään pakopelihuonetta eikä Huikiata kiipeilyä...)

   Ensin vietettiin "pitsaperjantaita" tyttären ja vävyn kotona.

   Lauantaina oli vuorossa savikipon dreijausta.  Saven saloihin meitä opasti Anne Linna, Luo Studio Oy.... Se oli juuri niin hauskaa, kuin olin kuvitellutkin.

                                         

                                          Toinen toistaan uniikimpaa astiaa syntyi...

                                                                        Ja kuoli, 

                                                     Yhden sai säästää...

                                             Ei niistä kaikista ollut eläjäksi...

   Illalliselle menimme Toripolliisiin. Ruuat oli hyviä, etukäteen tilatut, kolmen ruokalajin menut. Sali oli vaan liian täyteen ahdettu. Mukavampaa kaikille, jos olisi ollut väljempää. Henkilökunta hädintuskin sopi liikkumaan. Pelotti, kenen niskaan ne lautaset tippuu... 

   Juu, ja minulle huudettiin hurraatia, laulettiin onnittelulaulua ja pitipä tytär pienen extempore puheenkin... ettei yhtään vähemmällä huomiolla pääse...  Sain vielä lahjakortin Routa Designiin.... Sekin vielä...

   Jälkiruuan kohdalla se moka sitten tuli: minulle tarjottu kakkupala ei ollutkaan gluteeniton. Säikähdin jo, mitähän ne on eteeni oikein kantaneet.... 

   Hätäisesti kävi kokki pahoittelemassa, ei jäänyt kuuntelemaan palautetta...

   Täydellä vatsalla siirryimme läheiseen Jumpruun vielä iltaa istumaan. Pelottelivat, että minut viedään karaokebaariin. 

   Mutta sielläpä sattuikin olemaan yhteislauluilta. Nuotin vieressä on kuulemma hyvin tilaa kaikille äänille. Niinpä siinä pari tuntia lauleskeltiin. 

    Ihan espresson ja kivennäisveden voimalla hoilasin....

   Sitten alkoi entisten nuorten disco, on aika poistua Oulun yöhön....

    Ja mitä hullua: lunta sataa, nollakeli... Porukka ryystää kylmää kaljaa lämpölamppujen alla terassilla.Tämä lie sitä pohjoisen eksotiikkaa... 

   Niin, nyt sitä ollaan siinä "kuuvenkympin ja kuoleman välissä"... Hmmm... ei tämä nyt sen hullummalta tunnu....

   Kiitos vielä kaikille osallisille...💖💗💕💝💓😏💋