Uutisia:    THL:n terveysjohtaja Mika Salminen sanoo näin:

   "Tätä on liioiteltu ihan järjettömästi, sanon sen suoraan." Loppujen lopuksi kuolleisuus jää aika matalaksi."

       Areenasta löytyy koko haastattelu: Rankka vuosi- dokumentista.

 

   Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru: "Olen huolissani siitä, että Helsingin uusista tartunnoista viikolla 45, yli puolet on kahdesti rokotetuilla."

   HUSin infektiotautien ylilääkäri Asko Järvinen: "Rokotuksillahan ei voida estää sitä, että ei tauti täällä meillä kulkisi, eikä sitä voida täältä poistaa."

    Mikäs helvetin järki tässä hommassa sitten on? Passissa, ja koko piikittämisessä? Kun otetaan huomioon vielä nämä lukemattomat rokotehaitat, joista ei saa edes puhua.... 😈

     Jostain syystä tämä nykymeno k-passeineen alkaa muistuttaa satua "Keisarin uudet vaatteet".... Samanlaista propagandaa.... 

     Missä vaiheessa ihmiset havahtuu, että keisarihan koikkelehtii ihan munasillaan?      😈

                                                        RUOKAA...

                                                               Hirvenpaisti, 

                                           ...vaatii seurakseen kunnon possua...

                                            Uuden padan testausta, ja hyvin toimi.

                               Tonnikalarapusalaatti. Meillä on yhteiset ravut Sempan kanssa...

                         Shirataki nuudelia, kermaista broilerikastiketta ja kiehautettua kaalia. 

   Rahkavoitaikinasta ( manteli- ja kookosjauhoja sekä psylliumia) pyörähyttelin juusto kiekkosia. Päällä Poppamiehen rubilla maustettua juustoraastetta ja Auranokareita. Maukkaita tuli.

      Taas sallaattia... Nyt sattui olemaan uunissa paistettua, rubilla maustettua siankylkiviipaletta. Ja mantelileipäsestä paistettua krutonkia, juustoksi pilkoin kotoista juustoleipää. Käypi se tähänkii...

   Herkuksi marjoja: mustikoita, aroniaa, karpaloita sekä mustaherukoita... Ja tietysti kermavaahdolla...

   Lihamureketta, jonka sisällä köllöttää muna... Kantarelli-suppis-sipulihässäkkää sekä tietysti kaalia...

                                               Nyt meni viimeset kissan ravut... 

   Pitsaa, söisin vaikka joka päivä, ainakin muutaman viikon. Pohja on taas tietenkin olemattoman vähähiilarinen luomus. Juustoraastetta, mantelijauhoa ja pofiberia taisi olla jauhoina...   😏

  

    Kaiken tämän piikki- pakote- pelote- passi- syrjintä- propagandan kynsistä on pakko päästä välillä luonnon helmaan... 

 

                                                          Tarpomaan hirven jäljille...

                                                ...ja syödä hyvin, vaikka sitä hirveä...

                                                       possulla terästettynä.

                             Sammaloituneessa vanhassa metsässä sielu lepää ja mieli latautuu...

                                                                     Ruusu...

                                                     Jääkukkia metsäojassa.

                                                          Seita puukehässä? 

   Noh, saattaahan se olla ihan tavallinen siirtolohkare...Mutta kylläpä minä kävin siinä metsän jumalille purkamassa syäntäni ja maailman menoa manaamassa. Seuraavalla reissulla pitää viedä pieni uhrilahja kiven koloon...                          😇😏

  
 

   Kaupunkiviikonlopun vastapainoksi meillä oli metsäviikko... Sieniviikko... Alkuviikosta oli pakkasta, tiistaiaamuna jopa 10 astetta. Haahuiltiin muuten vaan, metsässä.  Keskiviikkona oli jo pari lämpöastetta. 

                            Siis, sieneen... Ja löytyihän niitä, oikein kauniita suppiksia.

                                                  Eihän näitä voi jättää metsään...

       Avulias metsänomistaja neuvoi meille uusia sieniapajia. Ja näin hienoissa maisemissa...

   Mukava vaellella, vaikkei löytyisi sienen sientä... Jättiläinen on pyöritellyt kivoja pikkukiviä pitkin metsiä?

   Ihanan pehmoista sammalikkoa, siellä kätköissä suppiksia. Ja "romoja", kerran pudota humpsahdin kiven koloon, ei käynyt kuinkaan...

                                                    Yhä suurempia siirtolohkareita...

                                Hmmm... karhun kynnet näyttää rivenneen mättään laidasta...

                                        Ei puutu, kun se poro. Siinä ois pieni välipala...

   Vielä metsätien laidalla, pois tullessa, on kumarruttava. Alkaa jo hämärtyä, kohta otsalamppu tarvittais... Näin mukavasti meillä kului loppuviikko...

   Ja sitten melko urakka, sienten siivuu ja pannun kautta pakkaseen...       😏    
 

                    Kreikka-askarteluja... Sienestyksen lomassa olen vähän näperrellytkin... 

   Pikku vadissa on meren hiomia laatan kappaleita, Pargan Piso Krionerilta....Sekä irronnut kahvikupin korva ja puuhelmenpuolikkaita. Tavallista laattaa ja niitä pannunalusen pyörylöitä. 

    Tämä luomus on Kreikan rantakivistä liimailtu. Eri saarilta niitä on mukaan lähtenyt... Siinä sentään pystyy tuikkuja polttelemaan, muutenhan näillä ei taida paljon virkaa olla.... Onpahan joutilaalla jottain...                               😏

 

                 Hotellikommelluksia viime viikonlopulta. Majoituimme Laplands Hotelliin. 

                                                              Siisti ja hyvä majapaikka...

 

    Aamupalasta: Riisikakkuja ja pölyyntynyttä näkkäriä. Vähärasvaista Keijua gluteenittomille. Ei kiitos. Onnea on omat leivät. 

   Puhdasta, leivänmurutonta voita sai kysellä molempina aamuina. Heikosti oli merkitty allergeenit, monta kertaa sai kysellä.... Jos merkkaisivat paremmin, pääsisi henkilökunta paljon helpommalla. Ja asiakas.

   Oli herkkujakin: kuusenkerkkäkuohujuomaa, alkoholitonta, ja juustoleipää. Kyllähän noilla eväillä jo pitkälle potkii...

   Autopaikka oli alakerran hallissa. Niin oli ahtaat ajoväylät, ettei yhtään isommalla autolla olisi mahtunut. 

   Perjantaina kun palailimme illalla yöpuulle, olivat (ahneuksissaan) myyneet enemmän paikkoja, mitä halliin mahtuu. Sähköpaikalle viimein saatiin Dodge parkkeerata, mutta ei Teslan ruutuun.

   Huoneessa oli muhkeat tyynyt. Kyselin respasta ohuempaa, lupasivat tuoda... Toihan ne, samanlaisen muhkun... Pyysin uudestaan, ja sainkin näin kivan nalletyynyn....(Olis siihen voinut vaihtaa valkean päällisen...)

   Lauantaina aiottiin juoda iltapäiväkahvit hotellin baarissa. Eihän se ollut auki. Respan vieressä pieni nurkkaus, missä oli pientä purtavaa isolla hinnalla. Ei kahvia.

   Asiaa ihmetellessä, respasta lupasivat, että kyllä sitä baarista kahvia saa. Siis sinne, köysiä kiertäen...Termarissa oli varmaan aamulla keitettyä... Oli siinä oikea kahvikone, sain tuplaespresson... 

   Puoliso halusi oluen, mutta kun baari aukeaa vasta viideltä... "No, voin minä sen sinulle tästä antaa..."

   Näin kätevästi nautimme päiväjuomat suljetussa baarissa. Ja saimme käyttää saamamme voucherit. Kävi siinä moni muukin ihmettelemässä, miksi baari on kiinni.... ja nuo kaksi kuitenkin siellä ryystää juomiaan tyytyväisenä....               😏☕🍺

   

   Olipa kiva viikonloppu. Tai "kiva" on lievä ilmaus.... Supermahtavaa laatuaikaa, sitä se tais olla...

Männäviikolla aloin pähkäilla, mitä pitäisi leipoa ja mitä ruokaa viikonlopuksi... Oletin, että koko ihana suurperheeni tulisi meille. Siinä vaiheessa sain kuulla, että lähdemmekin Ouluun! Elä leivo....

   Torstaina kävi ystävät kakkukahvilla, vähällä leipomisella pääsin.

   Lapset puolisoineen, Puoliso, Anja &pojat, olivat salaisesti suunnitelleet yllätystä. On hotelli varattuna ja lauantaille ohjelmaa ja ruokailua. (Huh, kunhan ei mitään pakopelihuonetta eikä Huikiata kiipeilyä...)

   Ensin vietettiin "pitsaperjantaita" tyttären ja vävyn kotona.

   Lauantaina oli vuorossa savikipon dreijausta.  Saven saloihin meitä opasti Anne Linna, Luo Studio Oy.... Se oli juuri niin hauskaa, kuin olin kuvitellutkin.

                                         

                                          Toinen toistaan uniikimpaa astiaa syntyi...

                                                                        Ja kuoli, 

                                                     Yhden sai säästää...

                                             Ei niistä kaikista ollut eläjäksi...

   Illalliselle menimme Toripolliisiin. Ruuat oli hyviä, etukäteen tilatut, kolmen ruokalajin menut. Sali oli vaan liian täyteen ahdettu. Mukavampaa kaikille, jos olisi ollut väljempää. Henkilökunta hädintuskin sopi liikkumaan. Pelotti, kenen niskaan ne lautaset tippuu... 

   Juu, ja minulle huudettiin hurraatia, laulettiin onnittelulaulua ja pitipä tytär pienen extempore puheenkin... ettei yhtään vähemmällä huomiolla pääse...  Sain vielä lahjakortin Routa Designiin.... Sekin vielä...

   Jälkiruuan kohdalla se moka sitten tuli: minulle tarjottu kakkupala ei ollutkaan gluteeniton. Säikähdin jo, mitähän ne on eteeni oikein kantaneet.... 

   Hätäisesti kävi kokki pahoittelemassa, ei jäänyt kuuntelemaan palautetta...

   Täydellä vatsalla siirryimme läheiseen Jumpruun vielä iltaa istumaan. Pelottelivat, että minut viedään karaokebaariin. 

   Mutta sielläpä sattuikin olemaan yhteislauluilta. Nuotin vieressä on kuulemma hyvin tilaa kaikille äänille. Niinpä siinä pari tuntia lauleskeltiin. 

    Ihan espresson ja kivennäisveden voimalla hoilasin....

   Sitten alkoi entisten nuorten disco, on aika poistua Oulun yöhön....

    Ja mitä hullua: lunta sataa, nollakeli... Porukka ryystää kylmää kaljaa lämpölamppujen alla terassilla.Tämä lie sitä pohjoisen eksotiikkaa... 

   Niin, nyt sitä ollaan siinä "kuuvenkympin ja kuoleman välissä"... Hmmm... ei tämä nyt sen hullummalta tunnu....

   Kiitos vielä kaikille osallisille...💖💗💕💝💓😏💋