Sienipäivittelyä,

                                         Että kyllä sitä on jos jonkiimmoista sientä...

                                             Metsäautotiellä somia punaisia nappuloita...

                                                Tämä on joku maljakas. (Kuukuppeja?😁)

                                             Vissiin pakuri vanhan koivun kyljessä.

   Ollaan opeteltu uusi sieni: hapero. Taitaa olla isohapero, kuulemma ihan maukas. Minä en ole tohtinut maistaa, on tuoreessa muistissa tatti- ja pakurikokeilut...

   Ilmeisesti ollaan tunnistettu oikein, vielähän tuo puoliso on hyvissä ruumiin ja sielun voimissa.

   Tatteja on joka paikka täynnä. Jättikokoisia. Ja rouskuja. Mitäpä nuita keräämään, kun ei niitä syökään. Jospa ne joku muu sieltä hakee pois.

                                                                Paranvoi...limasieni.

                                             Pikku kannossakin kasvaa joku sienilöinen.

                                                    Emän helmojen alla on turvallista...

                                 Kovin on komean värinen... pitääkin etsiä nimi hälle...

                                                Tämä violetti sieni on löyhkäseitikki. 

                                        (Eikä kullinpäähapero, niinkuin minä sen nimesin)

                                       Kun sienessä alkaa kasvaa jotain sientä...

                                        Suppikset on nousseet. Kovin on pieniä paljon, 

                                         ne jätetään kasvamaan. Lastentarhaan...

  Tämä ei ole ihan mitä tahansa hakkelusta, vaikka onkin aika epämääräisen näköistä. Pieneksi pilkottua suppista, pannun kautta kuljettuaan valmista vaikka mihin...Pakkaseen nyt ihan ensin... 😏