Sienensiivuun lomassa....

        ...lähdin "lenkille". (Enhän minä oikea lenkkeilijä ole, semmoinen haahuilija...) Elämysmatkailija.

               Ja mitä näinkään, meidän tie on korjattu! Upouusia paikkoja....

     Mutta ei sitä paikkausainetta joka koloon riittänyt. Toisaalta, pikkulinnut näkyy sateen jälkeen kylpevän nuissa koloissa.... Oiskoon nuo sitä varten jätetty?

   Naapurin navetalta kuului niin kaunista slaavilaista musiikkia, ihan piti jäädä hetkeksi kuuntelemaan.

                                  Sivutiellä näkyi muitakin kulkijoita. Oiskoon tuo teeri....

   Sit mie oikasin. Tässä varmaan on se meijän pihailives käyny sontimassa. Vain lie kait nuita usseempikkiin yksilö. Ihan oli aikamiehen peukalon paksusta jöötiä ängänny. Ei näkyny pyihepaperia, ei ollu immeisen jätöksiä..... Niitäkii välillä näkkyy... 💩

   Sitte meinasin säkehtyä heinäaavikolle. Ihan oli paikkapaikoin puoltoistametristä, korkeeta heinee. Siitä minä vain puarustin, ja ihan ossauvuin siihen mihin aattelinkii. 

   Hikihän tuossa tuli, vaikken oikee lenkkeilijä ookkaan....  😏